Tämä on tiivistetty suomennos fysiikan professori Steven E. Jonesin tutkielmasta "Why Indeed Did the WTC Buildings Collapse?", joka on WWW-osoitteessa http://www.physics.byu.edu/research/energy/htm7.html. Alkuperäisen tekstin osat "Conclusions", "Afterward" ja "Acknowledgments" on jätetty suomentamatta. Suomennos on täysin epävirallinen ja siinä saattaa olla virheitä. Kehoitamme tekemään arvioinnit alkuperäisestä artikkelista.
Suomennos on julkaistu Steven E. Jonesin luvalla. Professori Jones korostaa kirjoituksen olevan luonnos ja että se tulee todennäköisesti vielä muuttumaan ennen julkaisua kirjallisessa muodossa.
Tämän esseen näkemykset ovat yksinomaan kirjoittajan vastuulla (ei Brigham Youngin yliopiston).
LUONNOS 2.4
Miksi World Trade Centerin rakennukset todella romahtivat?
Kirjoittaja: Steven E. Jones
Fysiikan ja tähtitieteen laitos
Brigham Young University
Provo, UT 84604
Kirjoittamalla tämän tutkielman vaadin perinpohjaista tutkimusta hypoteesista, jonka mukaan World Trade Centerin rakennus 7 sekä kaksoistornit [WTC 1 ja WTC 2] otettiin alas, ei tulen ja vaurioiden aiheuttamana, vaan etukäteen asennettuja räjähteitä käyttäen. Tarkastelen virallisia FEMAn, NISTin ja 9/11-komission selontekoja, joiden mukaan tulipalot sekä vauriot sinänsä aiheuttivat kunkin kolmen rakennuksen täyden sortumisen. Niin ikään esitän näyttöä räjähdepurku-hypoteesin puolesta. Siitä kertovat saatavilla olevat tiedot, jotka voidaan osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Niitä ei kuitenkaan ole eritelty missään Yhdysvaltain hallituksen rahoittamissa selonteoissa.
Aloittakaamme 47-kerroksisen WTC 7:n sortumisella. WTC 7:ään ei koskaan osunut lentokone. Pyydän käyttämään hetken aikaa tämän rakennuksen sortumisen tarkasteluun pohjana asian pohtimiselle.
WTC 7: 47-kerroksinen, teräsrunkoinen rakennus.
WTC 7 syyskuun 11:nnen päivän 2001 iltapäivällä. WTC 7 on korkea pilvenpiirtäjä taustalla oikealla. Näkymä WTC 1:n alueelta.
WTC 7 sortui täysin, omalle pohjapinta-alalleen.Valokuvien tarkastelun jälkeen pyydän vielä tarkastelemaan videoleikkeitä tämän rakennuksen sortumisesta, sillä se on tärkeää. Näitä on sivulla: http://911research.wtc7.net/talks/wtc/videos.html. Klikkaa hiirellä kolmea sivun ylälaidassa olevaa valokuvaa, jotta pääset näkemään videoleikkeitä WTC 7:n sortumisesta. Leikkeiden äänillä on myös ansionsa.
Tämän jälkeen pyydän tarkastelemaan osasuurennosta rakennuksesta (lounaiskulma) tuhon alkaessa: http://st12.startlogic.com/~xenonpup/Flashes/squibs_along_southwest_corner.htm.
Mitä havaittiin?
Symmetria: sortuiko rakennus suoraan alas (lähes symmetrisesti) - vaiko kaatuiko se kumoon?
Nopeus: Kuinka nopeasti rakennus putosi? (Opiskelijat ja minä saimme ajaksi 6,6 sekuntia)
Savun/pölyn purkaukset: Huomasitko savun/pölyn purkauksia, jotka tulivat ulos rakennuksesta? Huomaa havaittujen purkausten sarja ja nopeus. Korkealaatuisia kuvia, joissa näkyy WTC 7:n ja WTC:n kaksoistornien sortumisten yksityiskohtia, on kirjoissa (Hufschmid 2002; Paul & Hoffman 2004), lehdissä (Hoffman 2005; Baker 2005) sekä WWW-osoitteessa http://911research.wtc7.net/wtc/evidence/photos/collapses.html.
Syyt, joiden takia annan arvoa räjähdeteorialle ja haastan "virallisen" teorian, ovat:
1. Kuten havaittiin, WTC 7 sortui nopeasti ja symmetrisesti - vaikka palot olivat sattumanvaraisesti hajallaan rakennuksessa. WTC 7 sortui noin seitsemän tuntia kaksoistornien sortumisen jälkeen, vaikka suuria, hellittämättömiä paloja ei ollut havaittavissa. WTC 7:n sisällä oli 24 valtavaa teräksistä kantavaa pilaria sekä valtavaa ristikkoa epäsymmetrisesti järjestettyinä, noin 57 ulkoseinän pilarin ohella. Termodynamiikan toisen lain mukaan satunnaisten palojen aiheuttaman totaalisen ja symmetrisen sortumisen (kuten "virallisessa" teoriassa) todennäköisyys on pieni, sillä epäsymmetrinen pettäminen on hyvin paljon todennäköisempää. Toisaalta ohjatun räjähteillä purkamisen olennainen päämäärä on juuri rakennusten totaalinen ja symmetrinen sortuminen.
FEMAn WTC 7 -selonteon loppukommentit tarjoavat tukea argumenteilleni:
WTC 7:n tulipalojen luonne, ja kuinka ne aiheuttivat rakennuksen sortumisen ["virallinen teoria"] eivät ole tiedossa tällä hetkellä. Vaikka kaikki tilojen dieselpolttoaine piti sisällään massiivisen potentiaalienergian, parhaalla olettamuksella [tulesta ja vaurioista aiheutunut sortuminen] on vain pieni tapahtumisen todennäköisyys. Tulevia tutkimuksia ja erittelyjä tarvitaan tämän asian ratkaisemiseksi. (FEMA 2002, luku 5)
Juuri tämä on näkökohtani: tulevia tutkimuksia ja erittelyjä tarvitaan, ja niissä täytyy ottaa huomioon myös räjähdepurkuhypoteesi, joka laiminlyödään kaikissa Yhdysvaltain hallinnon selonteoissa (FEMAn, NISTin ja 9/11-komission selonteot). Huomaa, että 9/11-komission selonteko ei edes mainitse WTC 7:n sortumista 11.9.2001. (9/11-komissio 2004) Tämä on silmiinpistävä 11.9.2001 tapahtumiin olennaisesti liittyvien tietojen poisjättö.
2. New York Timesin artikkeli "Insinöörit hämillään WTC 7:n sortumisesta; Teräspalkit ovat osittain höyrystyneet" tarjoaa olennaisia tietoja:
Asiantuntijat kertoivat, ettei yksikään sen [WTC 7:n] kaltainen nykyaikainen, teräsrunkoinen pilvenpiirtäjä, ole koskaan sortunut hallitsemattoman palon takia. (Glanz 2001)
Aivan oikein - yksikään sellainen teräsrunkoinen rakennus ei ole koskaan täysin sortunut palojen takia! Tällaisia täysiä, symmetrisiä sortumisia teräsrunkoisissa rakennuksissa on todella tapahtunut useita kertoja aiemmin - joka kerta hallitusti purkaen [controlled demolition] käyttäen etukäteen asennettuja räjähteitä. Mikäpä sattuma siis, että Manhattanin keskustassa kolme pilvenpiirtäjää sortui kokonaan saman päivän aikana 11.9.2001.
Insinöörit ovat yrittäneet pohtia, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, ja pitäisikö heidän olla huolissaan samankaltaisista rakennuksista muualla maassa... Useimmat muut rakennukset [alueella] pysyivät pystyssä, vaikka kärsivät kaikenlaisista vaurioista, mukaan lukien tulesta... "Tuli ja rakennevauriot ... eivät selittäisi rauniokasan teräspalkkeja, jotka vaikuttavat osittain höyrystyneen [evaporated]", tohtori [Jonathan] Barnett kertoi. (Glanz 2001)
Havaitut "osittain höyrystyneet" teräspalkit ovat erityisen kiusallisia virallisen teorian kannalta, sillä palot, jotka käsittävät paperia, toimistomateriaaleja ja jopa dieselpolttoainettakin, eivät voi kehittää lämpötiloja lähellekään yli 5000 Fahrenheit-astetta, joka tarvitaan teräksen "höyrystämiseen". Termiitti, RDX ja muut yleisesti käytetyt räjähteet voivat kuitenkin suoraan leikata teräksen läpi (ja siten leikata tukipilarit samanaikaisesti räjähtein suoritettavassa purkamisessa) ja kehittää tarvittavat lämpötilat. (On mahdollista, että jotkin muut kemialliset reaktiot olivat mukana, ja voisivat toteutua alhaisemmissa lämpötiloissa.) Tämä mysteeri täytyy tutkia - sitä ei kuitenkaan mainita "virallisissa" 9/11-komission tai NISTin selonteoissa.
3. Sulaneesta teräksestä kunkin kolmen rakennuksen, WTC 1:n ja 2:n ("kaksoistornit") ja WTC 7:n kellarissa on useita julkaistuja havaintoja. Esimerkiksi tohtori Keith Eaton kävi Ground Zerolla ja kertoi The Structural Engineerissä:
"He näyttivät meillä useita mielenkiintoisia kuvia", [Eaton] jatkoi, "sulaneesta teräksestä, joka oli yhä punahehkuista viikkoja tapahtuman jälkeen, neljä tuumaa paksuihin teräslevyihin, jotka olivat murtuneet ja vääntyneet katastrofissa". (Structural Engineer 3.9.2002, 6)
Ground Zeron havaintoa sulaneesta teräksestä painotti julkisesti Leslie Robertson, rakennusinsinööri, joka oli vastuussa World Trade Centerin tornien suunnittelusta. Hän kertoi: "21 päivää hyökkäyksen jälkeen palot olivat yhä käynnissä ja sulanutta terästä juoksi." (Williams 2001, 3)
Sarah Atlas oli mukana New Jerseyn SAR-ryhmässä [New Jersey's Task Force One Urban Search and Rescue], ja oli yhtenä ensimmäisistä paikalla Ground Zerolla koirakumppaninsa Annan kanssa. Atlas kertoi Penn Arts and Sciencesissa kesällä 2002:
"Kukaan ei jää eloon." Palot paloivat ja sulanutta terästä virtasi rauniokasassa yhä paikoilleen asettuen hänen jalkojensa alla. (Penn 2002)
Tohtori Allison Geyh oli eräs WTC:llä 11.9.2001 jälkeen käynyt julkisen terveystutkijoiden ryhmän jäsen Johns Hopkinsista. Hän kertoi myöhäissyksyn 2001 Magazine of Johns Hopkins Public Healthin numerossa:
"Joissakin nyt esiin otetuissa taskuissa löydetään sulanutta terästä."
Lisätietoa asiasta on WWW-osoitteessa http://globalresearch.ca.myforums.net/viewtopic.php?p=11663.
Näin ollen WTC:n tornien ja WTC 7:n sulanutta metallia, metallia, joka näytti sulaneelta metallilta, havaittiin toistuvasti ja raportoitiin virallisesti. Tieteellistä analyysiä, käyttäen esimerkiksi röntgenfluoresenssia [X-ray fluorescence], kuitenkin tarvittaisiin varmistamaan sulaneen metallin varsinainen koostumus.
Nämä julkaistut havainnot käyvät yhteen korkealämpöisen termiittireaktion käytön kanssa. Sitä käytetään leikkaamaan tai purkamaan terästä. Termiitti on rautaoksidin [iron oxide] ja alumiinipulverin [aluminum powder] sekoitus. Termiittireaktion lopputuotteet ovat alumiinioksidi sekä sula rauta. Termiittireaktio siis kehittää suoraan sulaa rautaa, ja on tarpeeksi kuumaa sulattamaan ja jopa höyrystämään terästä, johon se on kosketuksissa reaktion aikana. Rikin käytön termiitin yhteydessä pitäisi kiihdyttää teräkseen kohdistuvaa tuhoavaa vaikutusta, ja rakenneteräksen sulfatoitumista todella havaittiin joissakin WTC:n raunioiden talteen otetuissa teräspalkeissa. (Ks. http://www.911research.wtc7.net/wtc/evidence/metallurgy/index.html.) Toisaalta sortuvissa rakennuksissa (joissa ei ole räjähteitä) ei ole riittävästi suurten metallimäärien sulattamiseen soveltuvaa energiaa aiheuttamaan suurten metallimäärien sulamista. Yhdysvaltain hallinnon selonteot myöntävät, että rakennusten palot eivät riittäneet teräspalkkien sulattamiseen - mistä sula teräs sitten tuli? NISTillä työskentelevä metalliasiantuntija, tohtori Frank Gayle kertoi:
Vaistomainen reaktio voisi olla, että lentokoneiden polttoneste teki palosta niin kovin voimakkaan, useat ajattelivat, että se oli, joka sulatti teräksen. Se ei todella tehnyt niin, teräs ei sulanut. (Field 2005)
Yksikään virallinen selonteko ei käy käsiksi tähän mysteeriin. Kyseessä on kuitenkin selvästi merkittävä vihje siitä, mikä aiheutti WTC:n kaksoistornien ja WTC 7:n sortumisen. Haluaisinkin kovasti nähdä analyysin metallin alkuainekoostumuksesta, ja voisinkin tehdä näin, jos pieni näyte olisi saatavilla tieteellistä tarkoitusta varten. Jos jokin lukija tietää WTC 1:n, 2:n ja 7:n raunioiden alta löytyneen metallin kemiallisista analyyseistä ja vaikka valokuvistakin, pyydetään lukijaa ottamaan yhteyttä allekirjoittaneeseen. Tämä voisi johtaa erittäin olennaiseen kokeiluun [an experiment crucis].
4. WTC 7:n yläkerroksista havaittiin tulevan savun ja pölyn purkauksia säännönmukaisessa sarjassa juuri, kun rakennus alkoi sortua. (Lukija saattanee haluta katsoa videosuurennosta uudestaan.) Yläkerrokset eivät vielä ole liikkuneet toisiinsa nähden, kuten kuvanauhoista voidaan vahvistaa. Lisäksi purkausten välinen ajoitus on alle 0,2 sekuntia, joten sortuvista kerroksista aiheutunut ilman ulospurkautuminen on poissuljettu. Vapaan pudotuksen aika kerroksen yhtä kerrosta alaspäin putoamiselle on huomattavasti pitempi kuin 0,2 sekuntia: vapaan pudotuksen yhtälö, y = 1/2 gt2, tekee hieman yli 0,6 sekuntia, kyseessä kun on sortumisen alku.
Tällaisten purkausten kulku rakennuksen sivua ylöspäin on kuitenkin yleistä, kun käytetään etukäteen asennettuja räjähteitä, kuten voidaan havaita WWW-osoitteessa http://www.implosionworld.com/cinema.html. Sama sivusto näyttää, että purkausten välinen nopea ajoitus on myös yleistä. (On opettavaista katsoa useita tämän sivuston purkamisvideoita.) Näin ollen WTC 7:n sortumisessa havaittujen rakennuksen sivua nopeassa sarjassa ylöspäin kulkevat purkaukset tarjoavat lisää olennaista näyttöä etukäteen asennettujen räjähteiden käytöstä. Koskien tätä erittäin hyvin turvattua rakennusta, New York Timesin artikkeli "Salainen CIA:n tila New Yorkissa tuhoutui 11. syyskuuta" tarjoaa jännittävän palapelin palasen:
CIA:n salainen New Yorkin -asema oli 47-kerroksisessa World Trade Centerin rakennuksessa 7... Kaikki palvelun työntekijät evakuoitiin turvallisesti... Tiedustelupalvelun työntekijät pystyivät katselemaan toimistoikkunoistaan, kun kaksoistornit paloivat juuri ennen kuin he evakuoivat oman rakennuksensa. (Risen 2001)
5. Virallinen FEMAn 9/11-selonteko myöntää silmiinpistävän poikkeavuuden pohjoistornin sortumisessa:
Useista kuvakulmista otettujen kuvanauhojen tarkastelu osoittaa, että rakennelman katolla ollut masto alkoi liikkua alaspäin ja sivuttain hieman ennen kuin ulkoseinän liike oli ilmeistä. Tämä kertoo siitä, että sortuminen alkoi yhdellä tai useammalla pettämisellä rakennuksen keskirungon alueella. (FEMA 2002, luku 2)
Pohjoistorni ja masto (rakennuksen päällä) sortumisen alkaessa.Voimme itsekin havaita, että masto putoaa ensiksi pohjoistornin sortumisesta otetuissa videoissa. (Ks. http://911research.wtc7.net/wtc/evidence/videos/wtc1_close_frames.html sekä http://home.comcast.net/~skydrifter/collapse.htm.) Eräs New York Timesin artikkeli huomauttaa myös tästä:
Rakennus pysyi pystyssä pitempään kuin puolitoista tuntia. Pohjoistornin sortumisesta otetut videot vaikuttavat näyttävän, että rakennuksen televisiomasto alkoi pudota sekunnin murto-osaa ennen loppua rakennuksesta. Havainnot kertovat siitä, että rakennuksen teräsydin jotenkin antoi ensin tietä... (Glanz & Lipton 2002)
Mutta miten? Mikä aiheutti tämän rakennuksen antennia tukeneiden 47 valtavan teräspilarin pettämisen lähes samanaikaisesti? FEMAn selonteko (FEMA 2002, luku 2) esitti tämän mysteerin, samoin kuin New York Times (Glanz & Lipton 2002), mutta sitä ei kuitenkaan ole vielä ratkaistu yhdessäkään virallisessa selonteossa (FEMA 2002; 9/11-komissio 2004; NIST 2005). Tätä kummallista tapahtumaa ei edes mainittu NISTin loppuselonteossa (NIST 2005), mutta jotkin meistä eivät ole sitä unohtaneet.
Voisivatko sattumanvaraiset palot, jotka käsittävät palavia toimistomateriaaleja, olla syynä näiden ytimen kantavien pilarien lähes symmetriseen "vetämiseen"? Selvästikin tällaisella tapahtumalla olisi suunnattoman pieni todennäköisyys. Kuten todettu, etukäteen asennettujen räjähteiden käyttö leikkaamaan ensiksi ytimen pilarit (tavanomainen purkamismenetelmä) tarjoaa yksinkertaisen, mutta erinomaisen selityksen havainnolle, ja käy yhteen "Ockhamin partaveitsen" periaatteen kanssa (Jones 2005).
6. Lähellä WTC:n torneja kuultiin ja raportoitiin moninkertaisia kovaäänisiä räjähdyksiä nopeassa sarjassa, jotka käyvät yhteen räjähtein suoritetun purkamisen kanssa. Palomiehet ja muut kuvailivat, että välähdyksiä ja räjähdyksiä tapahtui yläkerroksissa lähellä aluetta, johon lentokone osui, sekä WTC 2:n alakerroksissa juuri ennen rakennuksen sortumista paljon alempana aluetta, johon lentokone oli osunut (Dwyer 2005). Esimerkiksi etelätornin sortumisen alkaessa Fox-tuontantoyhtiön uutisten ankkuri kertoi:
"Rakennuksen perustassa [base] tapahtuu räjähdys... mustaa savua alaosasta... jotakin tapahtui rakennuksen perustassa! Sitten toinen räjähdys." (De Grand Pre 2002)
Palomies Edward Cachia puolestaan kertoi:
Ajattelimme, että se oli kuin sisäinen räjäyttäminen, räjähteitä, koska se meni perättäin, buum, buum, buum, buum, ja sitten torni tuli alas... Se oikeastaan antoi periksi alemmassa kerroksessa, ei kerroksessa, johon kone osui. (Dwyer 2005)
Apulaispalopäällikkö Stephen Gregory:
Kun katsoin World Trade Centerin suuntaan ennen kuin se tuli alas, kakkonen tuli alas, ...näin välähdyksiä alhaalla [low-level flashes]. Keskustelussani luutnantti Evangelistan kanssa, ilman että koskaan mainitsin tätä hänelle [aiemmin], hän kysyi minulta, olinko nähnyt alhaalla rakennuksen edessä tapahtuneita välähdyksiä, ja olin samaa mieltä hänen kanssaan koska ajattelin - tuohon aikaan en tiennyt mitä se oli. Tarkoitan, se olisi voinut olla rakennuksen sortumisen tulosta, mutta näin välähdys, välähdys, välähdys, ja sitten näytti siltä, että rakennus tuli alas.
Kysymys: Oliko tuo rakennuksen alaosassa vaiko missä palo oli?
Vastaus: Ei, rakennuksen alaosassa. Tiedäthän, kun he purkavat rakennuksen, kuinka he räjäyttävät rakennuksen, kun se putoaa alas? Ajattelin, että juuri tuon minä näin. Enkä ottanut aihetta esille, vaan hän kysyi minulta. Hän sanoi, ettei tiedä onko hullu, mutta halusi vain kysyä minulta, koska seisoin seuraavana hänen oikealla puolellaan... Hän kysyi, näinkö yhtään välähdyksiä. Sanoin, kyllä, no jaa, ehkä se oli vain minä. Hän sanoi ei, hänkin näki ne. (Dwyer 2005, Assistant Commissioner Stephen Gregory FDNY WCT2 File No. 91 10008)
On hyvin epätodennäköistä, että lentokoneen polttoneste oli mukana kehittämässä räjähdyksiä, etenkään alemmissa kerroksissa, ja kauan sen jälkeen, kun lentokoneet olivat osuneet rakennuksiin. Tohtori Shyam Sunder, NISTin tutkimusjohtaja [Lead Investigator] kertoi:
"Lentokoneen polttoneste paloi pois alle kymmenessä minuutissa." (Field 2005)
Toisaalta etukäteen asennetut räjähteet tarjoavat vakuuttavan ja yksinkertaisen selityksen havainnoille, ja sopivat yhteen Ockhamin partaveitsen periaatteen kanssa (Jones 2005). Näin ollen ei voida sanoa, ettei "yhtään näyttöä" voida löytää räjähteiden käytön puolesta. Tätä vakavaa asiaa tulee käsitellä uskottavana tieteellisenä hypoteesinä, ja asia pitää perinpohjaisesti tutkia.
7. Teräspalkkien vaakasuuntainen sinkoutuminen ulos kymmeniä metrejä sekä betonin pulverisoituminen jauhomaiseksi pölyksi, jota havaittiin selkeästi WTC:n tornien sortumisissa, tarjoaa lisää näyttöä räjähteiden käytöstä - kuten selitetty hyvin WWW-osoitteessa http://911research.wtc7.net/talks/towers/index.html. (Ks. myös Griffin 2004, luku 2)
Pohjoistorni ylhäältä alas tapahtuneen sortumisen aikana. Huomaa arvoitukselliset purkaukset paljon pulverisaatioaluetta alempana.Toisin kuin WTC 7, kaksoistornit vaikuttavat räjähtäneen "ylhäältä alas" eivätkä alhaalta ylöspäin - mikä on epätavallista hallitussa purkamisessa, mutta selvästi mahdollista, riippuen siitä, missä järjestyksessä räjähteet on laukaistu. Toisin sanoen räjähteitä on ehkä asetettu tornien yläkerroksiin ja laukaistu radiosignaaleilla, jotta lentokoneen törmäysalueen lähelle on saatu ensimmäisiä räjähdyksiä. Tätä hypoteesiä pitäisi käsitellä puolueettomalla tutkimuksella käyttäen kaikkia saatavilla olevia tietoja.
8. Olen täysin samaa mieltä palosuojeluinsinöörien kanssa, kuten tässä Fire Engineering -lehden pääkirjoituksessa:
Palosuojeluyhteisön jäsenet ovat alkaneet nostaa esiin "punaisia lippuja":
Lentokoneiden aiheuttamat rakennevauriot sekä lentokoneiden polttonesteen syttyminen eivät sinänsä riittäneet tornien alassyöksemiseen.
Fire Engineering -lehdellä on hyvä syy uskoa, että FEMAn hyväksymä "virallinen tutkinta" on epäonnistunut tekele [half-baked farce], jonka poliittiset voimat ovat jo ehkä mielivaltaisesti ottaneet haltuunsa, ja heidän ensisijaiset tavoitteensa lievästi sanoen ovat kaukana täydestä avoimuudesta. Kukaan ei tarkista minkään asian näyttöä, lukuun ottamatta sitä marginaalisen pientä hyötyä, joka koitui kolmipäiväisestä, ASCEn tutkintakomitean jäsenien ohjatusta katselukäynnistä WTC:n "näyttöalueilla" [evidence sites] - käyntiä jota eräs sisäpiirin lähde kuvaili "turistikäynniksi".
Jotkin kansalaiset protestoivat tutkinnan "pussiin pelaamisesta", petoksesta [the investigation sellout]. Esimerkiksi Sally Regenhard haluaa tietää, miksi ja miten rakennus putosi niin kuin putosi hänen epäonnekkaan poikansa Christianin, koeajalla olleen New Yorkin palolaitoksen palomiehen, päälle. Ja niin mekin.
Selvästikin asiassa on polttavia kysymyksiä, jotka tarvitsevat vastauksia. Jo pelkästään tapahtuman merkitykseen katsoen täysin resursoitu, oikeusopillinen tutkinta on välttämätön. Mikä on vielä tärkeämpää, moraalisesta näkökulmasta, [ovat pohdinnat]... nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten... (Manning 2002)
9. WTC 7:n ja WTC:n tornien lähes symmetristen, suoraan alaspäin ja totaalisten sortumisten esiintyvyys on erityisen häiritsevää "virallisen" teorian kannalta, jonka mukaan satunnaiset palot sekä vauriot aiheuttivat kaikki kolme sortumista. Myös räjähteitä käyttäen tällaisten tulosten saavuttaminen vaatii paljon etukäteissuunnittelua ja asiantuntevuutta.
Rakennuksen ottamisessa alas kovin haaste on ohjata tapaa, jolla rakennus putoaa. Parhaassa tapauksessa räjäytystyöntekijät pystyvät kaatamaan rakennuksen nurin yhdelle sivulle, parkkialueelle tai muulle avoimelle alueelle. Tällainen räjäytys on helpointa toteuttaa [kasvavan entropian lain johdosta]. Rakennuksen kaataminen kumoon on kuin puunkaato. Kun kaadetaan rakennus pohjoiseen päin, räjäytystyöntekijät laukaisevat rakennuksen pohjoissivun räjähteet ensiksi...
Toisinaan rakennusta kuitenkin ympäröi rakenteita, jotka täytyy säilyttää. Tässä tapauksessa räjäyttäjät suorittavat varsinaisen imploosion purkaen rakennuksen niin, että se sortuu suoraan alaspäin omalle pohjapinta-alalleen. Tämä taidonnäyte vaatii sellaista taitoa, että vain kourallinen maailman räjäytysyhtiöistä saattavat yrittää sitä. [Käy yhteen termodynamiikan toisen lain kanssa.]
Räjäyttäjät toimivat jokaisessa projektissa hieman eri tavoin... [Hyvä] vaihtoehto on räjäyttää rakennuksen keskiosan pilarit ennen muita pilareita, jotta rakennuksen sivut putoavat sisäänpäin. (Harris 2000)
WTC 7:n sortumisen tarkka havainnointi (videoleikkeitä yllä) osoittaa alassuuntaisen "vekin" [a downward "kink"] ensin rakennuksen keskiosan lähellä, mikä viittaa kannattavien pilarien "vetämiseen" ["pulling"], sitten rakennuksen sivut kaatuvat [pull] sisäänpäin niin, että rakennus "sortuu suoraan alas omalle pohjapinta-alalleen" (Harris 2000). FEMA myönsi, että WTC 7 sortui tarkasti rajatulle pohjapinta-alalleen:
WTC 7:n sortumisella oli oli pieni romun leviämisalue kun julkisivu vedettiin alaspäin, mikä viittaa sisäiseen pettämiseen ja implosioon [an internal failure and implosion]... Keskimääräinen romun leviämisalueen säde oli noin 70 jalkaa (noin 21 metriä). (FEMA 2002, luku 5)
Pohdi: Miksi terroristit ottaisivat harteilleen WTC 7:n ja kaksoistornien suoraan alaspäin suuntautuvat sortumiset, kun "kumoon kaataminen" vaatii paljon vähemmän työtä, ja tekisi enemmän vahinkoa Manhattanin keskustassa? Missä he ylipäätänsä hankkisivat tarvittavat taidot ja sisäänpääsyluvat rakennukseen, jotta voisivat suorittaa symmetrisen imploosion? Nämä kysymykset perustelevat tarvetta lisätutkimuksille.
Eräs henkilö, jota perinpohjaisessa tutkimuksessa pitäisi kuulustella, olisi räjäytysasiantuntija Mark Loizeaux, Controlled Demolition, Inc.:in toimitusjohtaja [president]. Puhuessaan WTC:n rakennusten alastulotavasta, hän sanoi haastattelussa:
"Jos luhistaisin tornit, panisin räjähteitä kellariin saadakseni rakennuksen painon auttamaan rakennelman sortumista." (Bollyn 2002)
Aivan oikein - "räjähteitä kellarissa" käy yhteen silminnäkijäkertomusten kanssa, joiden mukaan alhaalla rakennuksissa tapahtui räjähdyksiä (kohta 6 yllä). Tämä olisi myös tapa katkaista kannattavat pilarit, mikä sopii yhteen WTC 1:ssä ensimmäisenä pudonneen antennin kanssa sekä WTC 7:n sortumisen alkaessa keskellä rakennusta olleen "vekin". Controlled Demolition, Inc.:in toimitusjohtajana Loizeaux tietäisi ne muutamat maailman räjäytysyhtiöt, jotka saattaisivat yrittää symmetristä, ohjattua purkua. (Harris 2000) Hänen yrityksensä on todella eräs näistä, ja se palkattiinkin tekemään rakennusten sortumisia seuranneet nopeat puhdistustyöt.
Jos et vielä ole katsonut WTC 7:n nopeaa, symmetristä sortumista, miksi et tekisi niin nyt? Tarkastele ensiksi ilmenevää "vekkiä" tai taitekohtaa keskellä, sekä purkauksia, jotka tapahtuvat sarjassa rakennuksen sivua ylöspäin, ja huomaa symmetrinen, suoraan alaspäin suuntautuva sortuminen - kaikki tämä on hyvin yleistä hallituissa räjähdepurkamisissa. Katso itse WWW-osoitteessa: http://911research.wtc7.net/talks/wtc/videos.html. Paljon lisätietoja on esitetty vakavasta, tieteellisestä näkökulmasta tällä sivustolla (http://911research.wtc7.net/).
10. Esitin vastalauseeni "virallista" teoriaa kohtaan seminaarissa Brigham Youngin yliopistolla 22.9.2005 noin 60:lle henkilölle. Esitin myös näyttöä ja tieteellisiä argumentteja räjähdeteorian puolesta. Tilaisuutta seurasi fysiikan, koneenrakennuksen, maa- ja vesirakentamisen, sähkötekniikan, psykologian, geologian ja matematiikan henkilöstöä - ja ehkäpä henkilöstöä muiltakin laitoksilta, sillä en tunnistanut kaikkia läsnäolevia. Paikalla oli edustettuina kaksi korkeakoulua.
Keskustelu oli voimakasta ja kesti lähes kaksi tuntia. Se loppui vasta, kun yliopistoryhmä tarvitsi tilaa. Sen jälkeen, kun tässä tiivistetty materiaali oli esitetty (lähinnä WTC 7:n ja WTC:n tornien sortumisten katselua ja pohtimista), kaikki lukuunottamatta yhtä läsnäolijaa olivat sitä mieltä (viittausäänestyksellä), että lisätutkimuksia tarvittiin. Seuraavana päivänä eri mieltä ollut professori kertoi, että oli miettinyt asiaa lisää, ja oli nyt sitä mieltä, että lisätutkimuksia tarvittiin. Hän liittyi muitten joukkoon toivoessaan, että FBI:n hallussaan pitämät NISTin 6899 valokuvaa ja 6977 video-otosta sekä muu aineisto julkaistaisiin puolueetonta tarkastelua varten; valokuvat lähinnä yksityisiltä valokuvaajilta (NIST 2005, 81) Vaadimme, että nämä tiedot annetaan poikkitieteelliselle, mieluiten kansainväliselle ryhmälle tiedemiehiä ja insinöörejä.
11. Eräs Brigham Youngin yliopiston 9/11-seminaarin läsnäolija pyysi, että käyn läpi Bazantin ja Zhoun tutkielmaa, minkä myös tein. Lainaten:
World Trade Centerin 110-kerroksiset tornit oli suunniteltu kestämään kokonaisuutena voimia, jotka suuren kaupallisen lentokoneen vaakasuuntainen törmäys aiheuttaa. [The 110-story towers of the World Trade Center were designed to withstand as a whole the forces caused by a horizontal impact of a large commercial aircraft.] Joten miksi totaalinen sortuminen tapahtui? (Bazant & Zhou 2002, 2)
Totta - lentokoneiden törmäykset eivät aiheuttaneet sortumisia - siitä olemme samaa mieltä. MIT:n Thomas Eager myös yhtyy samaan: "koska alkuperäisessä törmäyksessä tuhoutuneiden pilarien määrä ei ollut suuri, ja kuormat siirtyivät jäljellä oleville pilareille tässä suuresti ylimitoitetussa rakennelmassa" (Eager & Musso 2001).
Jatkamme Bazantilla & Zhoulla:
Suuri tulipalo, jonka lentokoneen rakennelmaan roiskunut polttoaine aiheutti, aiheuttaa pilarien teräksen altistumaan pitkäkestoisesti lämpötiloille, jotka ilmeisesti ylittivät 800 celsiusastetta... (Bazant & Zhou 2002, 2)
Tässä kuitenkin huomataan äskettäin julkaistusta NISTin selonteosta: "Alkuperäiset lentokoneen polttonesteiden palot kestivät enimmillään muutaman minuutin", ja toimistomateriaalit palaisivat pois noin 20 minuutin sisällä kussakin kohdassa. (NIST 2005, 179)
Selvästikin palava polttoneste ei riittänyt nostamaan teräksen lämpötilaa kestäviin, yli 800 celsiusasteen lämpötiloihin. Jatkamme:
Kun useammat kuin puolet pilareista kriittisessä kerroksessa ... murtuivat (vaihe 3), tämän kerroksen yläpuolisen rakennelman osan paino ei ole enää kannatettavissa, ja näin ylempi osa alkaa pudota alas alapuolisen osan päälle..." (Bazant & Zhou 2002, 2)
Bazant & Zhou eivät selitä, kuinka "useammat kuin puolet pilareista kriittisessä kerroksessa... murtuivat" samaan aikaan kun ne aiheuttavat täyden ja lähes symmetrisen sortumisen, joka havaittiin. Kummankin tornin ytimessä oli 47 valtavaa teräspilaria, ja WTC 7:ssä 24 tällaista tukipilaria. (NIST 2005; NISTb 2005)
WTC:n tornit rakennettiin vakaiksi ytimen 47 teräspilarilla ja 240 kehän teräspilarilla. 287 teräspilaria yhteensä. Useat epäilevät, etteivät satunnaiset palot/vauriot voisivat aiheuttaa niiden sortumisen suoraan alas (virallinen teoria), ja epäilevät räjähteiden käyttöä.
Teräsrunko: Valtava ydin (vasemmalla), suunnaton lämpönielu. Huomaa työntekijät, jotka seisovat lattialaatan päällä, joka on tiukasti kiinni toisiinsa yhdistetyissä ydinpilareissa.Sitä ei kerrota, kuinka teräspilarien yli 800 celsiusasteen lämpötilat saavutettiin lähes samanaikaisesti palavien toimistomateriaalien johdosta. NIST huomauttaa, että toimistomateriaalit alueella palavat noin 15-20 minuuttia, sitten ne ovat palaneet pois (NIST 2005, 117, 119). Tämä selvästikään ei ole tarpeeksi pitkä aika nostamaan teräspilarien lämpötiloja yli 800 celsiusasteen, kuten Bazantin & Zhoun malli edellyttää, ottaen huomioon rakennelmien valtavat lämpönielut. Kunkin kolmen rakennuksen kokonaiset sortumiset tämän epätodennäköisen mekanismin takia samana päivänä vaatii herkkäuskoisuutta. Lisäksi NISTin WTC-tornien loppuraportti myöntää:
Vain kolmessa pilarissa tutkituista 170 alueesta, 16:sta ulkokehän pilarielementtien pinnasta oli näyttöä siitä, että teräs saavutti yli 250 celsiusasteen lämpötiloja... [Of the more than 170 areas examined on 16 perimeter column panels, only three columns had evidence that the steel reached temperatures above 250ºC...] Vain kahdella keskirungon pilarien näytteellä oli tarpeeksi maalia, jotta analyysi voitiin tehdä, ja niiden lämpötilat eivät yltäneet 250 celsiusasteeseen... Käyttäen metallografista analyysiä NIST määritteli, että ei ollut näyttöä siitä, että yksikään näytteistä olisi saavuttanut yli 600 celsiusasteen lämpötiloja. (NIST 2005, 176-177)
Mitä tulee WTC 7:ään, Bazant & Zhou kertovat vähän, mutta mainitsevat erillisessä "liitteessä", että palava luonnonkaasu on saattanut olla tarvittavan lämmön lähde (Bazant & Zhou maaliskuu 2002, 370). FEMAn selonteko (FEMA 2002) kohdistuu tähänkin asiaan:
Ensimmäiset uutisraportit antoivat ymmärtää, että korkeapaineinen, 24-tuumainen pääkaasuputki oli rakennuksen [WTC 7:n] lähistöllä; tämä kuitenkin osoittautui epätodeksi." (FEMA 2002, luku 5)
12. Olen lukenut NISTin WTC:n tornien loppuselonteon satoja sivuja läpi. (NIST 2005) On mielenkiintoista huomata, että NIST "kytki irti" ja viivästytti loppuraporttiaan WTC 7:stä, joka on myöhässä tätä kirjoitettaessa (NIST 2005; NISTb 2005). Olen samaa mieltä joidenkin NISTin selonteon osien kanssa, esimerkiksi:
Sekä WTC 1 että WTC 2 olivat vakaita lentokoneiden törmäysten jälkeen, ja pysyivät pystyssä 102 ja 56 minuuttia. Kokonaisvaltaiset analyysit törmäyksistä aiheutuneiden rakennevaurioiden kanssa osoittivat, että molemmilla torneilla oli merkittävästi varakapasiteettia. Tämän vahvisti WTC 2:n törmäyksen jälkeisen värähtelyn analyysi... jossa vaurioituneen tornin värähdysaika oli lähes sama kuin vaurioittumattoman tornin värähdysaika.
Missä tahansa tarkastelukohdassa [ilman, ei teräksen] lähellä 1000 celsiusastetta olleiden lämpötilojen kesto oli noin 15-20 minuuttia. Lopun aikaa lasketut lämpötilat olivat lähellä 500 celsiusastetta tai alempana." (NIST 2005, 127)
NIST teki sopimuksen Underwriters Laboratories, Inc.:in kanssa tehdäkseen testejä, joilla hankittiin tietoja WTC:n tornien ristikkojen kaltaisten ristikkojen palonkestävyydestä... Kaikki neljä testinäytettä kestivät täyden lasketun kuormituksen noin kahden tunnin ajan ilman sortumista." (NIST 2005, 140)
Haastan kuitenkin muiden ohella NISTin sortumisteorian. NIST on sitä mieltä, että kaikki kolme rakennusten sortumista johtuivat alkujaan paloista huolimatta havainnoista yllä. Brittiläisten palorakennusasiantuntijoiden tutkielmassa kerrotaan:
NISTin sortumisteorian pohjana on... pilareiden käyttäytyminen palossa... Kuitenkin, uskomme että merkittävä ero alaspäin suuntautuvassa painumisessa [47] ydin- ja [240] kehän pilarin, paljon suurempia kuin esitetty 300 mm, tarvitaan, jotta sortumisteoria pitäisi paikkansa... Pienempi luottamuksemme passiiviseen palosuojeluun on ristiriidassa NISTin työn kanssa, missä ristikkoelementteihin uskotaan olevan merkittävä tekijä määritettyessä sortumisaikaa... Väitetyn vaikutuksen vesittää lämpölaajeneminen... Lämpölaajenemista ja koko kehyksen reaktioita tähän vaikutukseen ei ole ainakaan vielä kuvailtu [NISTin toimesta]. (Lane & Lamont 2005)
Olen samaa mieltä näiden osuvien vastalauseiden kanssa, erityisesti siitä, että "koko kehyksen reaktio" kussakin rakennuksessa pitäisi ottaa huomioon, erityisesti lämmön siirto koko kehykseen paikallisista paloista, ja että "ydinpilarit eivät voi vetää ulkopilareita sisään kerroksen läpi." (Lane & Lamont 2005)
NISTin tornien tutkimuksen tietokoneistetut mallit [the computerized models], jotka yhdistävät monia piirteitä 11.9.2001 rakennuksista ja paloista, eivät ole ollenkaan vakuuttavia. Loppuselonteko toteaa:
Tutkimusryhmä määritteli sitten kolme tapausta kullekin rakennukselle yhdistämällä keskimääräiset, vähemmän vakavat ja erittäin vakavat vaikuttavien muuttujien arvot [by combining the middle, less severe, and more severe values of the influential variables]. Keskimääräisten tapausten etukäteistarkastelussa kävi selväksi, että tornit pysyisivät todennäköisesti pystyssä. Vähemmän vakavat tapaukset hylättiin, kun lentokoneiden törmäystuloksia verrattiin havaittuihin tapahtumiin. Keskimääräiset tapaukset (joista tuli tapaus A WTC 1:lle ja tapaus C WTC 2:lle) hylättiin, kun merkittävien alijärjestelmien rakennereaktioanalyysiä [the structural response analysis of major subsystems] verrattiin muihin havaittuihin tapahtumiin. (NIST 2005, 142)
NISTin selonteko käy mielenkiintoisesta luettavasta. Vähemmän vakavat tapaukset hylättiin, koska ne eivät aiheuttaneet rakennuksen sortumista. Kuitenkin hypoteesin säilyttämiseksi vakavampia tapauksia yritettiin ja simulaatioita väännettiin, kuten voimme lukea NISTin selonteosta:
Vakavampaa tapausta (josta tuli tapaus B WTC 1:lle ja tapaus D WTC 2:lle) käytettiin kunkin tornin kokonaisnalyysiin. Täysiä sarjoja simulaatioita tämän jälkeen suoritettiin tapauksille B ja D. Siinä määrin, että simulaatiot juontuivat valokuvatodisteista ja silminnäkijäkertomuksista [esim. täydet sortumiset tapahtuivat], tutkijat muuttivat lähtöarvoja, mutta vain fysikaalisen todellisuuden rajoissa. Näin ollen esimerkiksi kehän pilareiden vetovoimia säädettiin... (NIST 2005, 142) Tornien sortumisissa kerrosten päällimmäinen rooli oli tarjota sisäänpäin suuntautuvia vetovoimia, jotka aiheuttavat kehän pilareiden sisäänpäin vääntymistä. (NIST 2005, 180)
Kuinka hauskaa muutella mallia näin, kunnes rakennus romahtaa - kunnes saadaan toivottu tulos. Tulokset eivät kuitenkaan ole uskottavia. Huomaa, että "kehän pilareiden vetovoimia säädettiin" (NIST 2005, 142), jotta saatiin kehän pilarit antamaan periksi tarpeeksi - voidaan epäillä, että näitä "säädettiin" käsin melko paljon - vaikkakin brittiasiantuntijat valittivat, että "ydinpilarit eivät voi vetää ulko- eli kehän pilareita sisään kerroksen läpi." (Lane & Lamont 2005)
Olen myös samaa mieltä Kevin Ryanin vastalauseista NISTin tutkimuksta koskien. Kevin Ryan, silloinen Underwriters Laboratoriesin (UL) päällikkö, tekee näkökohdan varsinaisten WTC:hen pohjautuvien mallien sortumattomuudesta kirjeessään NISTin Frank Gaylelle:
Kuten varmasti tiedätte, yritys, jolle työskentelen, sertifioi teräskomponentit, joita käytettiin WTC:n rakennusten rakentamisessa. Kun toimitusjohtajaltanne ja palosuojelun kaupalliselta päälliköltä [Fire Protection business manager] tietoja pyytäessäni viime vuonna... he esittivät, että olisimme kärsivällisiä, ja ymmärtäisimme, että UL työskentelee tiiminne kanssa... Olen tietoinen UL:n yrityksistä auttaa, mikä sisältää testin toteuttamisen lattiakokoonpanoilla [performing tests on models of the floor assemblies]. Mutta näiden testien tulokset... osoittavat, että rakennusten olisi helposti täytynyt kestää palavan [polttonesteen, paperin, ym.] aiheuttama lämpörasitus. (Ryan 2005)
Myös NISTin loppuselonteko myöntää, että UL:n tulelle altistamien WTC-ristikkojen mallit eivät pettäneet:
NIST teki sopimuksen [contracted] Underwriters Laboratories, Inc.:in kanssa tehdäkseen testejä, joilla hankitaan tietoja WTC:n ristikkojen kaltaisten ristikkojen palonkestävyydestä... Kaikki neljä näytettä kestivät täydellä lasketulla kuormituksella noin kaksi tuntia ilman, että sortuivat... Tutkimusryhmä oli varovainen käyttämään näitä tuloksia suoraan sortumishypoteesin muodostuksessa. Mitta-asteikkoasioiden lisäksi palot 11.9.2001 WTC:n torneissa ja seurannut lattiakompleksien [floor systems] altistuminen, olivat selvästi erilaisia kuin olosuhteet testitiloissa. Silti [empiiristen testien] tulokset osoittivat, että tämän tyyppinen luovuttaminen pystyi kestämään suurta painokuormaa ilman sortumisen tapahtumista, merkittävän ajan verran, joka on suhteessa palojen kestoon missä tahansa määräpaikassa 11.9.2001. (NIST 2005, 141)
Joten miksi NISTin ryhmä oikeuttaa WTC:n sortumiset, kun varsinaiset mallit eivät sorru, ja palon aiheuttamista pilvenpiirtäjien esimerkeistä ei ole yhtäkään esimerkkiä? NIST teki tietokoneella hypoteesejä hyvin "vakaville" tapauksille, tapauksille B ja D. (NIST 2005, 124-138) Yksityiskohdat ovat tietysti kovin salaisia. Ja he jättävät pois sortumisten kokonaisen, nopean ja symmetrisen luonteen.
NIST tekee loppuraportin sivun 80 alaviitteessä tunnustuksen:
Keskeisintä tutkimuksessa oli tapahtumaketju lentokoneen törmäyshetkestä kumpaisenkin tornin romahtamisen alkuhetkeen. Lyhyyden vuoksi tähän tapahtumaketjuun viitataan "todennäköisenä romahtamisen tapahtumaketjuna", vaikka raportissa ei juurikaan analysoida rakennuksien käyttäytymistä sen jälkeen, kun romahtamisen alkuehdot oli saavutettu ja romahtaminen tuli väistämättömäksi... (NIST 2005, 80)
Sivulla 142 NIST myöntää, että heidän tietokonesimulaationsa käy vain siihen asti, kunnes rakennus on "luonteva sortumiselle" ["poised for collapse"], ja näin hylätään tiedot tästä lähtien [thus ignoring any data from that time on].
Tulokset olivat simulaatio rakenteen rappeutumisesta kussakin tornissa koneiden törmäyksestä lähtien siihen saakka, kun rakennuksesta tuli epävakaa, eli oli sortumisen partaalla... (NIST 2005, 142)
Entä tämän jälkeinen, täysi, nopea ja symmetrinen rakennusten sortuminen? Entäpä havaitut purkaukset? Entä pohjoistornin ensimmäisenä tippunut masto? Entä sulanut metalli, jota havaittiin sekä WTC:n tornien että WTC 7:n kellarialueilla suurissa lammikoissa? Eipä siitä niin väliä, NIST ei käsitellyt tietoja sen jälkeen, kun rakennukset olivat "sortumisen partaalla". Jotkut meistä kuitenkin haluavat tarkastella kaikkia tietoja, ilman "säädettyjä" tietokonesimulaatioita, jotka on ehkä tehty antamaan toivottu tulos.
13. Kevin Ryan, Underwriters Laboratoriesin "ilmiantaja", teki oman tilastollisen analyysinsa äskettäisessä kirjeessään koskien NISTin selontekoa, ja väitti, että sortumisen alkamisen todennäköisyydet pitää laskea (Ryan 2005). NIST ei missään tarjoa tällaista todennäköisyysanalyysiä räjähteettömälle sortumismallilleen. Ryanin analyysi on, että palojen ja vaurioiden aiheuttaman tornien täyden sortumisen ("virallinen teoria") todennäköisyys on vähemmän kuin yksi biljoonasta, ja todennäköisyys on vielä hyvin paljon pienempi, kun WTC 7:n täysi sortuminen otetaan mukaan (Ryan 2005). NIST (eikä FEMA eikä 9/11-komissio) ei edes mainitse kunkin kolmen rakennuksen (WTC 1:n, 2:n ja 7:n) kellareista löytyneitä sulaneita metalleja.
Mihin siis jäämme? Olen vahvasti samaa mieltä Kevin Ryanin kanssa:
Tämä ["virallinen"] tarina vain ei vain ole mahdollinen... Tämän tosiasian pitäisi huolestuttaa kaikkia amerikkalaisia... Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö 9/11:n tapahtumat olleet emotionaalinen ajovoima terrorismin vastaisen sodan takana. Ja WTC:n sortuminen on 9/11:n tarinan kova ydin. (Ryan 2004)
14. NISTin ryhmä myöntää reilusti, että heidän selontekonsa "ei oikeastaan sisällä tornin rakenteen käyttäytymistä sen jälkeen, kun sortumisen alun vaatimat olosuhteet on saavutettu." (NIST 2005, 80) Melkoinen tunnustus, sillä suuri osa räjähdepurkamisen ulkoisesta näytöstä tyypillisesti tulee sortumisen alun jälkeen, kuten havaitaan räjähdepurkamisiksi varmennettujen purkamisten tapauksissa (Harris 2000).
Useat insinöörit/tiedemiehet ovat analysoineet WTC:n tornien ja WTC 7:n nopeaa putoamista (http://911research.wtc7.net/wtc/analysis/proofs/speed.html; Griffin 2004, luku 2). WTC 7:n katto (opiskelijat ja minä havainnoimme lounaiskulmaa) putoaa maahan alle 6,6 sekunnissa, kun taas katolta pudotettu esine osuisi maahan 6,0 sekunnissa. Tämä seuraa kaavasta t = (2H/g)1/2. Samalla tavoin WTC:n tornit putoavat hyvin nopeasti maahan, yläosa putoaa lähes yhtä nopeasti kuin ulossinkoutunut romu, mikä tarjoaa vertailukohdan vapaaseen putotukseen (http://911research.wtc7.net/wtc/analysis/proofs/speed.html; Griffin 2004, luku 2). Missä on viivästys, jota tulee odottaa liikemäärän säilymisen takia - eräs fysiikan peruslaki? Toisin sanoen, ylempien putoavien kerrosten osuessa alempiin kerroksiin - ja vahingoittumattomiin tukipilareihin - vaikuttavan massan täytyy merkittävästi estää putoamista. Jos keskitukipilarit [the central support columns] pysyivät pystyssä, tällöin vaikuttava vastavoima [the effective resistive mass] olisi vähäisempi, mutta tästä ei ole kyse - jotenkin valtavat tukipilarit pettivät/hajosivat putoavien lattialaattojen ohella.
Kuinka ylemmät kerrokset putoavat niin nopeasti, ja kuitenkin säilyttävät liikemääränsä sortuvissa rakennuksissa? FEMAn, NISTin ja 9/11-komission selonteot jättävät tämän ristiriidan huomiotta, eikä nissä ole eritelty liikemäärän säilymistä tai putoamisaikoja. Tämän paradoksin ratkaisee helposti räjähdepurkamisen hypoteesi, jonka avulla räjähteet nopeasti poistavat alakerrosten materiaalin, mukaan lukien teräksisiä tukipilareita ja sallivat lähes vapaan pudotuksen nopeudella tapahtuvat sortumiset (Harris 2000).
Nämä räjähteet myös selittävät suoraan putoavien tornien muuttumisen pölyksi sortumisen edetessä. Sen sijaan, että betonimurska kasautuisi röykkiöksi kuten voisimme räjähteettömältä jatkuvalta sortumiselta ("virallinen teoria") odottaa, huomaammekin, että suurin osa tornien materiaalista (betoni, lattiapäällysteet, teräs ym.) muuttuu jauhon kaltaiseksi pulveriksi samaan aikaan, kun rakennukset putoavat. Tornien sortumiset eivät ole tyypillisiä imploosioita, vaan melko varmasti sarja "iskun ja värähtelyn" räjähdyksiä [series of "shock-and-awe" explosions] - ainakin näyttö viittaa vahvasti tähän suuntaan. Hypoteesia täytyy tutkia lisää.
Tarkastele etelätornin sortumista 11.9.2001: http://www.911research.com/wtc/evidence/videos/docs/south_tower_collapse.mpeg.
Ylimmät noin 34 etelätornin kerrosta ovat kaatumassa kumoon. Mitä tapahtuu tälle rakennuksen osalle ja sen kiertymisliikkeen liikemäärämomentille?Huomaamme, että noin 34 ylempää kerrosta alkavat kiertyä yhtenä kokonaisuutena, etelään ja itään. Ne alkavat kaatua kumoon, mitä termodynamiikan toinen laki suosii. Tähän rakennuksen osaan maan vetovoimasta johtuva vääntömomentti on valtava, kuten rakennuksen osan kiertymisliikkeen liikemäärämomenttikin. Mutta sitten - tätä hämmästelen yhä - tämä osa rakennusta muuttui ilmassa suurimmaksi osaksi pulveriksi! Kuinka voimme ymmärtää tätä kummallista käyttäytymistä ilman ajatusta räjähteistä? Tämä on merkittävää, uskomatonta - ja vaatii tutkimusta, sillä Yhdysvaltain hallinnon rahoittamat selonteot eivät eritelleet tätä ilmiötä. Mutta eihän NISTin 9/11-loppuselonteko todella "oikeastaan sisällä tornin rakenteen käyttäytymistä sen jälkeen, kun sortumisen alkamisen vaatimat olosuhteet on saavutettu." (NIST 2005, 80)
Todellakin, jos etsimme asian totuutta, me emme saa jättää huomiotta tietoja, jotka havaitaan tornien todellisten sortumisten aikana, kuten NIST myöntää tehneensä.
Minä muiden ohella peräänkuulutan avointa ja perinpohjaista tutkimusta. Toivon, että kansainvälinen yhteisö nousee esiin haastamaan. Kenttä on aivan avoin, jotta voidaan pohtia vaihtoehtoisia hypoteesejä, jotka on hahmoteltu tässä.
15. Ensimmäinen tulen/vaurioiden aiheuttaman sortumisen mallia kuuluttivat monet tiedotusvälineet. Tämän mallin mukaan tornien palot olivat tarpeeksi kuumia todella sulattamaan rakennusten teräksen, ja siten aiheuttamaan rakennusten sortumisen. Esimerkiksi BBC:n Chris Wise paasasi vääriä käsityksiä eetteriin täydellä teholla:
"Se oli tulipalo, joka tuhosi rakennukset. Maan päällä ei ole mitään, mikä voisi kestää nuo lämpötilat, joissa palaa noin paljon polttoainetta... Pilarit olisivat sulaneet, kerrokset olisivat sulaneet, ja lopulta ne olisivat sortuneet toinen toisensa päälle." (Lainaus: Paul & Hoffman 2004, 25)
Olemme kuitenkin havainneet seuranneista tutkimuksista, että polttoaine paloi loppuun muutaman minuutin sisällä törmäyksen jälkeen. Muista asiantuntija tohtori Gaylen toteamus, joka kumoaa väitteet WTC:n palojen kuumuudesta sulattamaan terästuet:
Vaistomainen reaktio voisi olla, että lentokoneiden polttoneste teki palosta niin kovin voimakkaan, useat ajattelivat, että se oli, joka sulatti teräksen. Se ei todella tehnyt niin, teräs ei sulanut. (Field 2005)
Meillä on myös Bazantin & Zhoun malli, joka vaatii sen, että suurin osa kummankin tornin 47 valtavasta teräspilarista per kerros saavuttavat kestäviä 800 celsiusasteen lämpötiloja, jotta ne vääntyvät (eivät sula) - samanaikaisesti. Mutta kuten olemme nähneet, tällaisia lämpötiloja on erittäin vaikea saavuttaa toimistomateriaalien palamisella näissä yhdistetyissä teräsrakennelmissa, joissa lämmön johtuminen vie lämmön pois. (Paul & Hoffman 2004, 26) Ja sitten saavuttaa 800 celsiusastetta samanaikaisesti, no, tämä skenaario on liian epätodennäköinen.
Tämän lähestymisen hylkäsi FEMA seuraavassa ponnistuksessa (FEMA 2002). FEMAn ryhmä lainasi suurelti tohtori Thomas Eagerin teoriaa (Eager & Musso 2001), joka myös esitettiin NOVAn esityksessä "Miksi tornit putosivat" ["Why the Towers Fell"] (NOVA 2002). Sen sijaan, että pilarit pettäisivät samanaikaisesti, FEMA panee lattialaattoja vääntymään palojen takia, ja kerrosten yhteydet pystysuuntaisiin palkkeihin pettävät, ja nämä lattialaatat sitten putoavat alle olevien lattialaattojen päälle ja käynnistävät "jatkuvan sortumisen" tai kerroksen putoamisen toisen päälle (pannukakkuteoria). Hyvin yksinkertaista. Mutta mitä tapahtuu valtaville keskirungon pilareille, joissa kerrokset ovat tiukasti kiinni? Mikseivät ne jää pystyyn kuin akseli lattialaattojen pudotessa alas niiden ympärille, kun kerran liitoskappaleiden oletetaan rikkoutuneen joka tapauksessa? Toisiinsa liitetyt keskirungon pilarit oli ankkuroitu peruskallioon (Manhattanin liuske). FEMA ei täysin jätä ydintä huomiotta:
"Kerrosten sortuminen jätti korkeita ulkoseinän tukemattomia osia ja mahdollisesti keskirungon pilareita. Kun näiden tukemattomien ulkoseinäelementtien [freestanding exterior wall elements] tukematon paino kasvoi [ei mainintaa valtavasta keskirungosta enää!], ne vääntyivät liitoskohdistaan ja sortuivat myös." (FEMA 2002)
Tämä lähestymistapa ei ota huomioon 47 yhteen kytkettyjen keskirungon pilarien havaittuja sortumisia. Nämä pilarit ovat massiivisia ja suunniteltu kestämään rakennusten paino.
Tämä ei toiminut, joten NIST aloittaa alusta. [Toinen yritys] vaatii lähtöarvojen "säätöä".
They require that the connections of the floor pans to vertical columns do NOT fail (contrary to FEMA’s model), but rather that the floor pans “pull” with enormous force, sufficient to cause the perimeter columns to significantly pull in, leading to final failure (contrary to objections of ARUP Fire experts, discussed above). Also, NIST constructs a computer model -- but realistic cases do not actually lead to building collapse. So they “adjust” inputs until the model finally shows collapse initiation for the most severe cases. The details of these “adjustments” are hidden from us, in their computerized hypotheticals, but “the hypothesis is saved.” NIST also has Underwriters Laboratories construct models of the WTC trusses, but the models withstand all fires in tests and do NOT collapse. (See above for details.)
We are left without a compelling fire/damage model, unless one blindly accepts the NIST computer simulation while ignoring the model fire-tests, which I’m not willing to do. And none of the “official” models outlined above accounts for what happens to the buildings AFTER the building is “poised for collapse” (NIST, 2005, p. 142) – namely the rapid and symmetrical and complete (no tall-standing central core) collapses. Reports of explosions, heard and seen, are not discussed. And they ignore the squibs seen ejected from floors far from where the jets hit – particularly seen in WTC 7 (where no jet hit at all). Finally, what about that molten metal under the rubble piles of all three WTC skyscrapers?
Remarkably, the explosive demolition hypothesis accounts for all the available data rather easily. The core columns on lower floors are cut using explosives, near-simultaneously, along with explosives detonated up higher so that gravity acting on now-unsupported floors helps bring down the buildings quickly. The collapses are thus symmetrical, rapid and complete, with accompanying squibs -- really very standard stuff for demolition experts. Thermite (whose end product is molten iron) used on some of the steel beams readily accounts for the molten metal which then pooled beneath the rubble piles.
I believe this is a straightforward hypothesis, much more probable than the official hypothesis. It deserves scientific scrutiny, beyond what I have been able to outline in this treatise.
CONCLUSIONS
I have called attention to glaring inadequacies in the “final” reports funded by the US government and shown evidences for a likely alternative hypothesis. In particular, the official theory lacks repeatability in that no actual models or buildings (before or since 9-11-01) have been observed to completely collapse due to the proposed fire-based mechanisms. On the other hand, dozens of buildings have been completely and symmetrically demolished through the use of pre-positioned explosives. The “explosive demolition” hypothesis better satisfies tests of repeatability and parsimony and therefore is not “junk science.” It ought to be seriously, scientifically investigated and debated.
A truly independent, international panel would consider all viable hypotheses, including the pre-positioned-explosives theory, guided not by politicized notions and constraints, but rather by observations and calculations, to reach a scientific conclusion. Questioning (preferably under oath) of officials who approved the rapid removal and destruction of the WTC steel beams and columns before they could be properly analyzed – and others as outlined above – should proceed in the United States.
None of the government-funded studies have provided serious analyses of the explosive demolition hypothesis at all. Until the above steps are taken, the case for accusing ill-trained Muslims of causing all the destruction on 9-11-01 is far from compelling. It just does not add up.
And that fact should be of great concern to Americans. (Ryan, 2004). Clearly, we must find out what really caused the WTC skyscrapers to collapse as they did.
To this end, NIST must release the 6,899 photographs and over 300 hours of video recordings – acquired mostly by private parties – which it admits to holding (NIST, 2005, p. 81). In particular, photos and analyses of the molten metal (probably not molten steel) observed in the basements of both Towers and WTC7 need to be brought forth to the international community of scientists and engineers immediately. Therefore, along with others, I call for the release of these and all relevant data for scrutiny by a cross-disciplinary, international team of researchers. The explosive-demolition hypothesis will be considered: all options will be on the table.
AFTERWORD
In writing this paper, I call for a serious investigation of the hypothesis that WTC7 and the Twin Towers were brought down, not just by damage and fires, but through the carefully planned use of explosives. I have presented ample evidence for the explosive-demolition hypothesis, which is testable and falsifiable and yet has not been seriously considered in any of the studies funded by the US government.
At the same time, I acknowledge that other notions have sprung up in the near vacuum of official consideration of this very plausible hypothesis. These notions must be subjected to careful scrutiny. I by no means endorse all such ideas. For example, there is a notion that something other than Boeing jetliners hit the WTC Towers (see Hoffman, 2005; Chertoff, 2005). Scrutiny of photographs and videos provides compelling evidence that jets did in fact hit these buildings (Hoffman, 2005; Chertoff, 2005). A March 2005 article in Popular Mechanics focuses on poorly-supported claims and proceeds to ridicule the whole “9-11 truth movement” (Chertoff, 2005). Serious replies to this article have already been written (Hoffman, 2005; Baker, 2005; Meyer, 2005).
Those espousing weak or untestable claims may be damaging the effort to achieve a rational debate of important issues by poisoning the process with “junk science”. Likewise, the notion that the “explosive demolition” hypothesis should not be debated since it would imply a “conspiracy theory” departs from good science as well as from numerous historical precedents of empirical conspiracies (Jones, 2005). Scientific inquiry is not or should not be dictated by politics (Mooney, 2005).
ACKNOWLEDGMENTS
I gratefully acknowledge comments and contributions by Jim Hoffman and Jeff Strahl, and Professors Jack Weyland, David Ray Griffin, Bryan Peterson, Paul Zarembka and Derrick Grimmer.
Lähteitä
Baker, Jeremy (2005). “Contrary to Popular (Mechanics’) Belief,” Global Outlook, Issue 10, p. 14 (Spring-Summer 2005).
Bazant, Z. P. and Zhou, Y. (2002). “Why Did the World Trade Center Collapse? Simple Analysis,” J. Eng. Mech. 128:2, January 2002.
Bazant, Z. P. and Zhou, Y. (March 2002). “Addendum to ‘Why Did the World Trade Center Collapse? Simple Analysis,” J. Eng. Mech. 128:369, March 2002.
Bollyn, Christopher (2002). “New seismic data refutes official explanation,” American Free Press, September 3, 2002, available at: http://www.americanfreepress.net/09_03_02/NEW_SEISMIC_/new_seismic_.html.
Chertoff, B., et al. (2005). “9/11: Debunking the Myths,” Popular Mechanics, March 2005.
Commission (2004). The 9/11 Commission Report: Final Report of the National Commission on Terrorist Attacks upon the United States, Authorized Edition, New York: W.W. Norton.
De Grand Pre, Donn (2002). “Many Questions Still Remain About Trade Center Attack,” American Free Press, February 3, 2002, available at: http://www.americanfreepress.net/02_03_02/Trade_Center_Attack/trade_center_attack.html
Dwyer, James (2005). “City to Release Thousands of Oral Histories of 9/11 Today,” New York Times, August 12, 2005, with quotes of eyewitnesses available in New York Times archives at http://www.nytimes.com/packages/html/nyregion/20050812_WTC_GRAPHIC/met_WTC_histories_01.html and http://graphics8.nytimes.com/packages/html/nyregion/20050812_WTC_GRAPHIC/met_WTC_histories_full_01.html.
Eager, T. W. and Musso, C. (2001). “Why Did the World Trade Center Collapse? Science, Engineering, and Speculation”, Journal of the Minerals, Metals and Materials Society, 53/12:8-11 (2001).
FEMA (2005). “World Trade Center Building Performance Study,” released May 2002, available at: http://www.fema.gov/library/wtcstudy.shtm.
Field, Andy (2004). “A Look Inside a Radical New Theory of the WTC Collapse,” Fire/Rescue News, February 7, 2004. Available at http://cms.firehouse.com/content/article/article.jsp?sectionId=46&id=25807
Glanz, James (2001). “Engineers are baffled over the collapse of 7 WTC; Steel members have been partly evaporated,” New York Times, November 29. 2001.
Glanz, James, and Lipton, Eric (2002). “Towers Withstood Impact, but Fell to Fire, Report Says,” Fri March 29, 2002, New York Times.
Griffin, David Ray (2004). The New Pearl Harbor: Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11, Northampton, Massachusetts: Interlink.
Griffin, David Ray (2005). The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions, Northampton, Massachusetts: Interlink.
Harris, Tom (2000). “How Building Implosions Work,” available at: http://science.howstuffworks.com/building-implosion.htm, ca. 2000.
Hoffman, James (2005). “Popular Mechanics' Assault on 9/11 Truth,” Global Outlook, Issue 10, p. 21 (Spring-Summer 2005).
Hufschmid, Eric (2002). Painful Questions: An Analysis of the September 11th Attack, Goleta, California: Endpoint Software.
Jones, S. E. (2005). “The Official 9-11 Story as ‘Bad Science’,” Paper in preparation.
Lane, B., and Lamont, S. (2005). “Arup Fire’s presentation regarding tall buildings and the events of 9/11,” ARUP Fire, April 2005. Available at: http://www.arup.com/DOWNLOADBANK/download353.pdf
Manning, William (2002). “Selling out the investigation,” Editorial, Fire Engineering, January 2002
Mooney, Chris (2005). The Republican War on Science, New York, NY: Basic Books.
NIST (2005). http://wtc.nist.gov/pubs/NISTNCSTAR1Draft.pdf (“Final Report of the National Construction Safety Team on the Collapses of the World Trade Center Towers (Draft)”), Sept.-Oct. 2005.
NISTb (2005). http://wtc.nist.gov/pubs/WTC%20Part%20IIC%20-%20WTC%207%20Collapse%20Final.pdf%20WTC%207%20Collapse%20Final.pdf (Part IIC – WTC 7 Collapse, preliminary), 2005.
NOVA (2002). "Why the Towers Fell," originally broadcast Tuesday, April 30, 2002; see http://www.pbs.org/wgbh/nova/wtc/.
Paul, Don, and Hoffman, Jim (2004). Waking Up From Our Nightmare : The 9/11/01 Crimes in New York City, San Francisco: Irresistible/Revolutionary.
Penn Arts and Sciences (2002). Penn Arts and Sciences, summer 2002 , available at http://www.sas.upenn.edu/sasalum/newsltr/summer2002/k911.html.
Risen, James (2001). “Secretive CIA Site in New York Was Destroyed on Sept. 11,” New York Times, November 4, 2001.
Ryan, Kevin (2004). Letter to Frank Gayle, available at http://www.911truth.org/article.php?story=20041112144051451
Ryan, Kevin (2005). “A Call for a Personal Decision,” Global Outlook, Issue 10, p. 96 (Spring-Summer 2005).
Williams, James (2001). “WTC a structural success,” SEAU NEWS; The Newsletter of the Structural Engineers Association of Utah, October 2001, p. 1,3.
Fair Use Notice
This site may contain copyrighted material the use of which has not always been specifically authorized by the copyright owner. We are making such material available in our efforts to advance understanding of criminal justice, human rights, political, economic, democratic, scientific, and social justice issues, etc. We believe this constitutes a 'fair use' of any such copyrighted material as provided for in section 107 of the US Copyright Law. In accordance with Title 17 U.S.C. Section 107, the material on this site is distributed without profit to those who have expressed a prior interest in receiving the included information for research and educational purposes. For more information see: http://www.law.cornell.edu/uscode/17/107.shtml. If you wish to use copyrighted material from this site for purposes of your own that go beyond 'fair use', you must obtain permission from the copyright owner.
