Maailma harhan vallassa

Reijo Yli-Karjanmaa, fysiikanopettaja (eläkk.)

Syyskuun 11. päivänä 2001 maailma koki shokin, josta se ei ole vieläkään selvinnyt. Tapahtuma oli niin yllätyksellinen ja järkyttävä, että se lamautti rationaalisen ajattelun pitkäksi aikaa. Kun iskusta on nyt kulunut kuusi vuotta, niin toivoisi, että tapahtumien järkiperäisen tarkastelun aika jo kohta koittaisi. On sanottu ”Kaikkia voidaan huijata jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa. Mutta ei voida kaikkia huijata kaiken aikaa”. Suuri haaste nykyajalle on erottaa totuus propagandasta varsinkin, kun suurilla toimijoilla on valtavat koneistot tuottamassa informaatiota. Eikä se aina ole totuudenmukaista. Julkilausutut arvot unohdetaan helposti haettaessa lyhyellä tähtäimellä kansallisia etuja.

Virallinen totuus. Kertomus, jonka mukaan yhdeksäntoista musliminuorukaista harhautti supervallan tiedustelun ja ilmapuolustuksen sekä aiheutti suurta tuhoa ja paljon kuolemaa Manhattanilla ja Pentagonissa on supervallan oma kertomus tapahtuneesta. Osama bin Ladenin kerrottiin tunnustaneen, että hän oli itse valinnut lentäjät ”ilmavoimiinsa”, ja Khalid Sheikh Mohammedin sanottiin Guantánamossa tunnustaneen olevansa iskujen pääsuunnittelija. Iskut olivat niin yllättäviä, että Yhdysvalloilla ei kertomuksensa mukaan ollut mitään mahdollisuutta torjua niitä. Tähän liittyy virallisten tutkimusten johtopäätös Manhattanin rakennustuhoista, että ne olivat pelkästään painovoimaisia, lentokoneiden törmäyksistä ja tulipaloista aiheutuneita tapahtumia.

Kannatus. Kertomus on saanut yksimielisen kannatuksen valtamediassa eikä eri maiden viranomaisillakaan näytä olevan mitään syytä epäillä sitä. Näin siitä huolimatta, että kertomuksen tueksi ei ole esitetty todisteita eikä rikoksia ole käsitelty tuomioistuimessa. Alkuhämmennyksestä selvittyään media lakkasi kyselemästä ja ihmettelemästä ja painoi itsesensuurivaihteen päälle. Tutkijat ja poliitikotkin mieluummin vaikenevat kuin ottavat kantaa kertomukseen. Jos jokin epäilyksen häivähdys tulee mieleen, niin epäillään omaa käsityskykyä.

Toimenpiteet. Puheessaan kansakunnalle syyskuun 11. päivän iltana presidentti Bush lupasi tuoda iskujen tekijät oikeuteen (”bring to justice”). Seuraavan päivän Yhdistyneiden Kansakuntien turvaneuvoston yksimielisen päätöslauselman mukaan jokaisen valtion velvollisuutena on toimia niin, että rikokseen syyllistyneet saatetaan tuomioistuimen eteen. Puheessaan kongressin yhteisistunnossa syyskuun 20. päivänä presidentti Bush oli jo arvoituksellisempi: ”Whether we bring our enemies to justice or bring justice to our enemies, justice will be done.” Samalla hän julisti maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan alkaneeksi. Jokaisen valtion tuli valita: ”joko olette meidän puolellamme tai terroristien puolella.” Myöhemmissä kannanotoissa tuntuu nousseen etusijalle samankaltaisten iskujen ennakolta ehkäiseminen. Siinä tarkoituksessa Yhdysvaltain kongressi sääti nopealla aikataululla kansalaisoikeuksia rajoittavan Patriot Act -lain. Lentomatkustajien turvatarkastuksia on jatkuvasti tiukennettu. Kun Afganistanin taliban-hallinto ei suostunut luovuttamaan maassa ilmeisesti oleskellutta Osama bin Ladenia ilman pitäviä todisteita hänen syyllisyydestään iskuihin, niin Yhdysvaltojen johtama koalitio hyökkäsi maahan vaihtaen hallituksen Yhdysvalloille myönteiseksi Karzain hallinnoksi. Sillä tiellä ollaan vieläkin: koalition taistelut talibaneja vastaan jatkuvat; toisaalta Naton rauhanturvajoukot yrittävät jällenrakentaa maata ja pitää yllä järjestystä vallatuilla alueilla.

Epäilijät. Jo muutama päivä iskuista esitetyn kertomuksen jälkeen internetissä esitettiin ensimmäiset epäilyt kertomuksen todenperäisyydestä. Vuosien mittaan on epäilijöistä syntynyt globaali amerikkalaisvetoinen kansanliike, 9/11 Truth Movement. Näihin aikoihin asti sillä ei ole ollut juuri pääsyä valtamediaan esittämään todisteita 9/11-myyttiä vastaan. Kansalaisaktivistit kaikkialla maailmassa ylläpitävät asian tiimoilta satoja internetsivustoja ja näillä on kymmeniä miljoonia lukijoita. Liikkeessä on tätä nykyä satoja nimekkäitä eri alojen ammattilaisia. Epäily lähtee yleensä liikkeelle kysymyksistä – kuten: Miten on mahdollista, että yhdeksäntoista musliminuorukaista pystyi ilman apua vieraalla maalla harhauttamaan supervallan tiedustelun ja ilmapuolustuksen? Onko keksitty keino tuhota maantasalle teräsrunkoisia pilvenpiirtäjiä ilman räjähteitä?

Tornit. Syyskuun 11. päivänä tuhoutuivat Manhattanilla näyttävästi teräsrunkoiset kaksoistornit. Yhteiskorkeus oli 830 m ja aikaa tuhoon kului yhteensä n. 30 s. Tuhorintama eteni torneissa ylhäältä alkaen keskinopeudella seitsemän kerrosta sekunnissa. Tällainen lähes terveiden rakennuksien tuhoutuminen ei tunnu luonnolliselta, ts. pelkästään painovoimaiselta murskaantumiselta ainakaan fysikkaa vähänkään osaavasta. Hälytyskellojen pitäisi soida. NIST:in (National Institute of Standards and Technology) virallinen onnettomuustutkintaraportti tornien tuhosta ilmestyi syksyllä 2005. Sen 10 000 sivua teoretisoivat kuitenkin vain olosuhteita torneissa ennen romahduksen alkamista, evakuointikäytäntöjä jne. Raportti ei lainkaan selitä sortumisen aikaisia eikä sen jälkeisiä tapahtumia! Se kiistää tutkijoiden nähneen merkkejä räjäyttämisestä. Mainintaakin vaille jäävät vaikkapa kuumat, kuukausia kärynneet rauniot. Yksinomaan ne kertovat sen, että ylimääräistä energiaa tornien oman potentiaalienergian lisäksi oli käytetty ja runsaasti. Moni muukin tuhoutumisen piirre viittaa siihen, että yksinomaan painovoimaisia tuhoutumiset eivät olleet. Toisaalta ylhäältä alkaneina ne eivät olleet klassisia räjähdepurkamisiakaan.

WTC 7. Varsinainen savuava ase on myöhään iltapäivällä tuhoutunut WTC 7, pilvenpiirtäjä sekin, 100 m:n päässä torneista. Siihen ei osunut lentokonetta, mutta torneista lentäneet palkit vaurioittivat sitä.Tulipalojakin siellä oli, mutteivät ne näyttäneet kovin vakavilta. Rakennus kuitenkin vajosi perustuksilleen murskaantuen alhaalta alkaen. Vajoamisen kiihtyvyys oli lähellä vapaan putoamisen kiihtyvyyttä. Newtonin toisen lain perusteella tämä merkitsee, että rakennuksen kantava teräsrunko ei juurikaan vastustanut vajoamista. Selitys ei voi olla muu kuin se, että teräsrunko ei ollut terve. Rungon äkkinäinen pettäminen saadaan aikaan vain räjähteillä. Riippumattomat asiantuntijat ovatkin todenneet WTC 7:n tuhon olleen klassinen räjähdepurku. Teknistä onnettomuustutkintaa suorittava NIST on tunnustanut, että ”emme ole saneet otetta WTC 7:stä”. Se on siirtänyt tuhoraportin julkaisemista moneen otteeseen. Viimeisimmän tiedon mukaan raportin pitäisi ilmestyä vuoden 2007 lopulla.

Onko fysiikka politiikalle alisteista? Fysiikan piiriin kuuluvista ilmiöistä on olemassa absoluuttinen totuus. Se saadaan selville tieteellisellä tutkimuksella. Siinä lähdetään kaikista faktoista ja päteviä fysiikan lakeja käyttäen johdetaan niistä lopputulos, oli se mikä tahansa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että poliitikot ”kansalliseen turvallisuuteen” vedoten puuttuvat tutkimuksen vapauteen. Paitsi että hallinto määrää mitä tutkitaan ja missä määrin, niin se voi manipuloida ja salata tutkimustuloksia. Poliittinen tutkimus lähtee lopputuloksesta ja jättää huomioon ottamatta kylmästi kaikki ne faktat, jotka eivät tue sitä. Näin tehtiin tornitutkimuksessa. Raportti on kuitenkin helposti selviytynyt poliittisesta käsittelystä. Tuskin kukaan kongressiedustajista on edes lukenut sitä, eikä skeptikoiden murskaavaa kritiikkiä internetissä tarvitse ottaa huomioon, kun heitä on toistaiseksi niinkin vähän. Rakennussortumissa syntynyttä pölyä koskeneita tutkimustuloksia manipuloitiin niitäkin Valkoisen Talon painostuksesta väittäen, että ilma ei ole vaarallista hengittää. Kuitenkin seitsemällä raivaus- ja ensiapuhenkilöllä kymmenestä on uusia tai pahentuneita hengityselinsairauksia; tuhansilla ei ole toivoakaan parantumisesta.

Muslimit vapautuvat syyllisyydestä. Skeptikot ovat vakuuttuneet, että tornit ja WTC 7 tuhotiin harkitusti räjähtein. ”Ilmavoimien” lisäksi tarvittiin siis ”maavoimatkin”. Samalla tapahtui massamurha; torneissa kuoli yli 2 500 henkilöä. Räjähdepurkamiset vaativat kuukausien suunnittelun ja valmistelun. Tarvitaan kulkulupa rakennukseen ja rikollisessa puuhassa on sivullisilta estettävä pääsy sinne. Lisäksi tarvitaan runsaasti rahaa ja suhteita. Tämä kokonaisuus olisi ollut syyllisiksi väitetyille ylivoimainen. Muslimit vapautuvat täten syyllisyydestä rikokseen. Ja tässä muslimit tarkoittaa niitä väitettyä yhdeksäätoista kaapparia ja heidän taustavoimiaan Afganistanin luolissa. Pelkästään motiivi ja tunnustus eivät riitä tuomioon oikeusistuimessa, jos keinot ja tilaisuus puuttuvat.

Ketkä ovat syyllisiä? Bushin hallinto on tehnyt kaikkensa estääkseen, viivyttääkseen ja manipuloidakseen tutkimuksia. 9/11-komission asettamista viivytettiin neljätoista kuukautta ja sen toiminta pääsi alkamaan vasta kahdeksantoista kuukauden päästä tapahtumasta puheenjohtajavaihdoksen takia. Rikostutkintaa ei ole edes aloitettu. Uhrien omaisten kanteet viranomaisia ja lentoyhtiöitä vastaan eivät ole edenneet. Nämä seikat eivät tee hallintoa tietenkään syylliseksi itse tekoon, rikollisten suojeluun kyllä. Ja vierittäessään syyn muslimien harteille hallinto syyllistyy väärän todistuksen antamiseen, mikä sekin on rikos; false flag -operaatio sodan syynä on sotarikos. Kuitenkin imperiumi pitää kiinni kertomuksestaan sen vääräksi osoittajista välittämättä. Ollaan jonkinlaisessa pattitilanteessa. Aitoa keskustelua ei synny. Esimerkiksi NIST on kieltäytynyt keskustelemasta julkisesti skeptikoiden kanssa. 9/11-komission raportti tapahtumista kesältä 2004 on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä jopa joidenkin poliitikoiden taholta. Mielipidetiedustelujen mukaan amerikkalaiset epäilevät laajasti, että heille ei ole kerrottu totuutta. Tarvittaisiin puhtaalta pöydältä lähtevä Yhdysvalloista riippumaton kansainvälinen tutkimus selvittämään tapaus. Saattaa olla kuitenkin niin, että mitään Yhdysvalloista riippumatonta ei maan päällä enää ole. Asian on ilmaissut Valkoisen Talon vanhempi neuvonantaja sattuvasti näin:

Onko muun maailman alistuttava vain sivustakatsojan rooliin? Näin on jo käynytkin tämän tekaistun ”terrorismin vastaisen sodan” takia.

Ketkä hyötyivät? Rikollisia voi etsiä hyötyjien taholta. Rakennuksien omistajille ja haltijoille rakennustuhot olivat satumainen onnenpotku. Tornit olivat siirtyneet kesällä 2001 pitkällä vuokrasopimuksella yksityiseen hallintaan. Samalla oli vakuutukset uusittu niin, että ne kattoivat mahdollisen terrori-iskunkin aiheuttamat vahingot. Viimeisetkin vakuutuserät yli viiden miljardin dollarin korvaussummasta on nyt maksettu, vaikka tekninen onnettomuustutkinta WTC 7:n osalta ei ole edes vielä valmistunut. Yksinomaan purkutyö asbestipurkamisen sääntöjä noudattaen olisi maksanut kymmenkunta miljardia. Vakuutusyhtiöillä näyttää olevan varaa olla suurpiirteisiä, koska vakuutusmaksutulot korkeista rakennuksista ovat sittemmin kasvaneet. Taloudellisesti hyötyjiä lienee muitakin: 3000–4000 talousrikoksen tutkinta-aineisto tuhoutui WTC 7:ssä. Rikoskäsittelyt vaikeutuivat tästä syystä ja muutenkin, kun oikeuslaitoksen resursseja kohdennettiin jatkossa enenevästi terrorismin torjuntaan. Hyvin paljon mahdollista on, että 9/11 oli maailmanhistorian suurin talousrikos. Tapauksen tutkijoita ei vain löydy, kun rikos tehdään korkeimmalla mahdollisella tasolla. ”Hyötyjiin” lukeutui myös Yhdysvaltain korkein poliittinen johto ja koko sotateollinen kompleksi rahoittajineen. Saivathan ne tekaistua itselleen vihollisen ja sotansa, joka ”ei pääty meidän aikanamme”.

Seuraukset. Kun nyt on annettu politiikalle oikeus puuttua tieteellisiin tutkimuksiin ja jopa määrätä niiden lopputulokset, niin asioiden takaisin keriminen on vaikeata. Huolestuttavaa on myös, että 9/11-myytin pohjalle on rakennettu uusi maailmankuva. Tutkijat puuhaavat väitöskirjoja tälle ennen pitkää vääräksi osoittautuvalle perustalle. Oppikirjat ja opetus kaikilla tasoilla rakennetaan näin myös. Arvattavasti taas seuraavaankin puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon Suomessa kirjoitetaan entiseen tapaan vain maininta syyskuun 11. päivän iskuista ja että suureen tuhovaikutukseen pyrkivä terrorismi liittyy ensi sijassa ääri-islamististen ääriryhmien verkostoon.

Terrorismi. Terrorismia ei ole pystytty määrittelemään yksikäsitteisesti. Jokaisella on sille oma määritelmänsä. Sanasodassa sitten vahvempi voittaa. Talousrikollisuuden pahin muoto on ns. valkokaulusrikollisuus. Vielä ei tunnusteta valkokaulusterrorismin, synteettisen terrorismin, olemassaoloa edes käsitteenä. Juuri siitä on 9/11:ssä kyse mielestäni. Rahalla saa alihankintana mitä vain: palkkamurhia ja rakennuksien räjähdepurkujakin, palkkasotureita riittää. Kaikki tapahtui tuon päivän sota- ym. harjoituksien suojassa, joita koskevat tiedot on julistettu salaisiksi. Ison rahan liikkeitä ei haluta kontrolloida eikä veroparatiiseja lakkauttaa. Mutta tavallisten kansalaisten pienetkin tilisiirrot ovat pian jo Euroopassakin CIA:n kontrollissa ”terrorismin estämiseksi”.

Arvot. Etiikalla ja ns. länsimaisilla arvoilla ei ole maailmanpolitiikassa minkäänlaista painoa. Kun hegemoniaan pyritään, niin sodankäynnin doktriineihin voidaan kirjoittaa niiden vastaisia lausumia. Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä on sallittua, vaikka uskontojen käskyt sen kieltävät. Lyhyellä tähtäimellä voi tästä tulla hyötyä, mutta pitkällä tähtäimellä rakennelma romahtaa. Uusi maailmanjärjestys ei voi kestää, jos se perustetaan valheelle.

Uusi isku tulossa? Paljon on liikkeellä varoituksia uuden iskun tulosta. On huomattava, että syyskuun 11. päivän iskijät ovat vapaalla jalalla eikä mielenkiintoa heidän kiinniottamiseensa näytä kohdistuvan. He voivat siis iskeä uudelleen!