Prof. emeritus David Ray Griffin

Julkaistu alunperin 22.5.2005 täällä. Käännetty ja julkaistu kirjoittajan luvalla. Mainittua kirjaa saatavilla.

Käsitellessäni toista syyskuun 11:nteen liittyvää kirjaani ”The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions” olen usein sanonut puoliksi leikilläni että parempi otsikko olisi saattanut olla "571-sivuinen valhe." (Itse asiassa olen sanonut "567-sivuinen valhe", koska unohdin laskea mukaan johdannon neljä sivua). Tätä lausuntoa antaessani eräs pointtini on ollut, että koko raportti on tehty tukemaan yhtä suurta valhetta: että virallinen tarina syyskuun 11:nnestä on totta.

Toinen pointtini on kuitenkin, että tätä suurta valhetta kertoessaan 9/11-komission raportti kertoo monia pienempiä, yksittäisiä valheita. Tähän asiaan viittaan kriittisellä alaotsikolla "Omissions and Distortions” (pois jätetyt ja vääristellyt asiat). Voidaan varmasti ajatella, että näistä kahden tyyppisistä ongelmista vain "vääristelyjä" voidaan pitää valheina.

On kuitenkin parempi ymmärtää näiden kahden termin viittaavan kahden tyyppisiin valheisiin: epäsuoriin ja suoriin. On suora valhe, kun raportti väittää kaksoistornien ydinten sisäosien koostuneen ontoista teräskuiluista, tai kun se väittää, että varapresidentti Dick Cheney antoi [matkustajakoneen] alasampumiskäskyä vasta klo 10:10:n jälkeen. Mutta on epäsuora valhe kun puhuessaan 19 väitetystä kaapparista komissio jättää mainitsematta, että ainakin kuuden heistä on uskottavasti raportoitu olevan elossa, tai kun se jättää mainitsematta [47-kerroksisen] World Trade Centerin rakennus 7:n sortumisen. Tällaiset mainitsematta jättämiset ovat epäsuoria valheita, osittain siksi, että ne osoittavat komission rikkoneen julkilausumaansa aietta "laatia täydellisin mahdollinen selvitys syyskuun 11:nteen liittyvistä tapahtumista." Ne ovat valheita myös siksi, että komissio pystyy välttämään suoran valheen ko. aiheesta vain jättämällä sen mainitsematta, ja uskoakseni tästä oli suurimmalta osin kyse.

Ottaen huomioon nämä kaksi valhetyyppiä saattaa herätä kysymys, kuinka monta valhetta 9/11-komission raportti sisältää. Sitä en tiedä. Mutta päätin katsoa, kuinka monesta valheesta olen kertonut kirjassani ja huomasin löytäneeni yli sata. Listan valmistuttua huomasin, että tästä yhteenvedosta voisi olla hyötyä muillekin. Siksi tämä artikkeli.

Yksi varoitus on paikallaan: Vaikkakin joissain tapauksista on ilmiselvää, että komissio valehtelee, toisissa tapauksissa sanoisin, kuten teen kirjassa selväksi, että komissio näyttää valehtelevan. Jotta kuitenkin voisin antaa lyhyen listauksen väitteistä, joita pidän valheina, jätän ilmiselvän ja todennäköisen valheen eron lukijoiden tehtäväksi. He voivat tarkastella kutakin tapausta tarkemmin kirjan avulla. Tätä helpottaakseni olen osoittanut suluissa kirjan sivut, joilla kyseisistä aiheista kerrotaan.

Tämän selvennyksen jälkeen listaan nyt ne 9/11-komission loppuraportin mainitsematta jättämiset ja väitteet, joita kritiikissäni pidän valheina:

1. On näyttöä, että ainakin kuusi väitetyistä kaappareista on yhä elossa, myös Waleed al-Shehri, jonka komissio kertoo todennäköisesti puukottaneen lentoemäntää lennolla 11 ennen kuin se törmäsi WTC:n pohjoistorniin. Komissio ei mainitse tätä näyttöä (19-20).

2. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, että Muhammed Atta oli mieltynyt alkoholiin, sianlihaan ja sylitansseihin. Nämä todisteet ovat ristiriidassa sen komission väittämän kanssa, että Attasta oli tullut fanaattisesti uskonnollinen (20-21).

3. Komissio hämärtää Hani Hanjourin lentotaitoa koskevia todisteita, joiden mukaan tämä oli liian surkea pilotti lentääkseen matkustajakoneen Pentagoniin (21-22).

4. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, etteivät julkisuuteen annetut lentokoneiden matkustajalistat sisällä arabinimiä (23).

5. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, ettei tuli ole koskaan ennen syyskuun 11:tta romahduttanut teräsrunkoisia rakennuksia (25).

6. Komissio jättää mainitsematta sen, etteivät kaksoistornien tulipalot olleet kovin laajoja, kuumia tai pitkäkestoisia verrattuna moniin muihin palaneisiin ja romahtamatta jääneisiin teräsrakenteisiin rakennuksiin (25-26).

7. Olettaen että romahdukset olivat tulen aiheuttamia, komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, ettei etelätornin olisi pitänyt romahtaa ensin, koska siihen iskettiin pohjoistornin jälkeen ja sen tulipalot olivat pienempiä(26).

8. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että myös WTC 7 (johon ei törmännyt lentokoneita ja missä oli vain pieniä, paikallisia tulipaloja) romahti -- tapahtuma jota FEMA ei osannut selittämää (26).

9. Komissio jättää mainitsematta sen todistusaineiston, että kaksoistornien (kuten myös rakennus 7:n) romahtaminen täytti ainakin kymmenen rakennusten räjähtein tapahtuvaan purkamiseen viittaavaa tunnusmerkkiä (26-27).

10. Komission raportti väittää molempien kaksoistornien keskiosassa olleen "ontto teräskuilu". Tämä väite kiistää 47 massiivisen teräspilarin olemassaolon; todellisuudessa pylväät muodostivat kaksoistornien keskusrungon. Ja ottaen huomioon sortumisista esitetyn "pannukakkuteorian" pilarien olisi pitänyt jäädä törröttämään ilmaan toistasataa metriä (27-28).

11. Komissio jättää mainitsematta Larry Silversteinin lausunnon hänen ja palopäällikön keskustelusta, jossa he päättivät WTC 7:n purkamisesta räjähtein (28).

12. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että WTC -rakennusten teräs laivattiin nopeasti rikospaikalta merten taa ennen kuin siitä voitiin analysoida räjähteiden jälkiä (30).

13. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että WTC 7 oli evakuoitu ennen romahtamista. Virallinen selitys teräksen nopeasta pois kuljettamisesta -- että ihmisiä saattaisi vielä olla raunioissa hengissä -- ei tässä tapauksessa ollut järkevä (30).

14. Komissio jättää mainitsematta pormestari Giulianin lausunnon, että hän oli saanut tiedon World Trade Centerin tulevasta sortumisesta (30-31).

15. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että presidentti Bushin veli Marvin ja hänen serkkunsa Wirt Walker III kuuluivat WTC:n turvallisuudesta vastanneen yhtiön johtoon (33-34).

16. Komissio jättää ilman mitään mainintaa sen, että Pentagonin länsisiipi oli useistakin syistä epätodennäköisin kohde al-Qaidan terroristeille (33-34).

17. Komissio ei millään tavalla käsittele sitä, olivatko Pentagonin vauriot sopusoinnussa useita satoja kilometrejä tunnissa kulkeneen Boeing 757:n törmäyksen kanssa (34).

18. Komissio jättää mainitsematta sen todistusaineiston, että Pentagonin länsisiivestä on olemassa kuvia, jotka osoittavat ettei se romahtanut ennen kuin 30 minuuttia iskun jälkeen, ja että törmäysaukko näyttäisi olevan liian pieni Boeing 757:lle (34).

19. Komissio jättää mainitsematta kaikki todistajalausunnot, joissa epäillään, oliko Boeing 757:n jäännöksiä lainkaan näkyvissä joko Pentagonin sisä- tai ulkopuolella (34-36).

20. Komissio jättää mainitsematta sen mahdollisuuden, että Pentagonilla on oma ohjustentorjuntajärjestelmä, jolla matkustajakone olisi voitu ampua alas. Tästä huolimatta komissio epäili, että al-Qaidan terroristit eivät hyökänneet ydinvoimalaan, koska olettivat sitä puolustettavan sellaisella järjestelmällä (36).

21. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että kuvat useista valvontakameroista olisivat oletettavasti vastanneet kysymykseen, mikä Pentagoniin oikeasti osui. Yksi näistä kameroista sijaitsee Pentagonia vastapäätä olevalla huoltoasemalla, mistä FBI kävi välittömästi iskujen jälkeen takavarikoimassa kameran nauhan (37-38).

22. Komissio jättää mainitsematta puolustusministeri Donald Rumsfeldin viittauksen: "ohjukseen, joka vaurioitti [Pentagonia]" (39).

23. Komission ilmeinen hyväksyntä täysin epätyydyttävälle selitykselle sille, miksi salaisen palvelun agentit sallivat presidentti Bushin jäädä sarasotalaiselle koululle samaan aikaan kun heidän olisi pitänyt olettaa kaapatun koneen saattavan iskeä kouluun (41-44).

24. Komissio jätti vaille selvitystä, miksi salainen palvelu ei kutsunut ilmatukea Air Force Onelle (43-46).

25. Komissio väittää, ettei kukaan presidentin seurueesta tiennyt koululle saavuttaessa, että useita koneita oli kaapattu (47-48).

26. Komissio jättää mainitsematta tiedot, että oikeusministeri Ashcroftia oli ennen syyskuun 11:ttä varoitettu lentämästä (50).

27. Komissio jättää mainitsematta [presidentti Clintonin oikeudenkäynnissä syyttäjänä toimineen] David Schippersin väitteen, että hän oli turhaan yrittänyt kuuden viikon ajan ennen syyskuun11:ttä välittää oikeusministeri Ashcroftille FBI:n agenteilta saamiaan tietoja, jotka koskivat tulevaa iskua ala-Manhattanille (51).

28. Komissio jättää ilman mitään mainintaa ne FBI:n agentit, joiden kerrotaan tietäneen iskujen kohteet ja päivämäärät hyvissä ajoin etukäteen (51-52).

29. Komission ympäripyöreä ja hankalaa asiaa väistelevä väite, että "put optioiden" epätavalliset ostot ennen 11. syyskuuta eivät viittaa ostajien etukäteistietoon iskuista (52-57).

30. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että pormestari Willie Brown ja jotkut Pentagonin virkamiehet saivat varoituksia lentämisestä syyskuun 11:ntenä (57).

Ylös

31. Komissio jättää mainitsematta sen, että Osama bin Laden, joka oli jo Amerikan etsityin rikollinen, oli Dubaissa amerikkalaisen lääkärin hoidossa amerikkalaisessa sairaalassa heinäkuussa 2001, ja että hänen luonaan vieraili paikallinen CIA-agentti (59).

32. Komissio jättää mainitsematta uutisjutut, jotka antavat aiheen olettaa, että Yhdysvaltain Afganistanissa olleet joukot antoivat tahallisesti Osama bin Ladenin paeta syyskuun 11:nnen jälkeen (60).

33. Komissio jättää mainitsematta tietoja, jotka ovat ristiriidassa komission kuvaileman perheensä ja maansa hylkäämän Osama bin Ladenin kanssa, esimerkiksi, että Saudi-Arabian tiedustelupalvelun päällikkö vieraili Osaman luona sairaalassa Dubaissa (60-61).

34. Komissio jättää mainitsematta Gerald Posnerin kertomuksen Abu Zubaydahin lausunnosta, jonka mukaan kolmella saudien kuningasperheen jäsenellä oli etukäteistietoa syyskuun 11:nnen iskuista ja että he rahoittivat al-Qaidaa. Kaikki kolme kuolivat hämärissä oloissa kahdeksan päivän aikana (61-65).

35. Komissio kiistää löytäneensä yhtään todistetta saudien rahoituksesta al-Qaidalle (65-68).

36. Komissio erityisesti väittää, ettei se löytänyt mitään todisteita siitä, että prinssi Bandarin vaimon, prinsessa Haifan rahoja olisi mennyt al-Qaidan jäsenille (69-70).

37. Komissio yksinkertaisesti jättää huomiotta yksityisen ja reittiliikennelentojen eron kiistäessään sen, että syyskuun 13:ntena saudeja Tampasta Lexingtoniin kuljettanut yksityiskone loukkasi sinä aikana Yhdysvaltojen ilmatilaa koskeneita määräyksiä (71-76).

38. Komissio kiistää, että kenenkään saudin olisi annettu poistua Yhdysvalloista ilman riittävää kuulustelua (76-82).

39. Komissio jättää mainitsematta todisteet siitä, että prinssi Bandar sai saudilennoille erikoisluvan Valkoisesta talosta (82-86).

40. Komissio jättää mainitsematta Coleen Rowleyn väittämän, että eräät henkilöt FBI:n päämajassa näkivät Phoenixissä toimineen agentti Kenneth Williamsin muistion (89-90).

41. Komissio jättää mainitsematta FBI-agentti Robert Wrightin väitöksen, että FBI:n päämaja lopetti hänen terroristisolujuttunsa ja pelotteli häntä sitten estääkseen häntä julkaisemasta asiaa koskevan kirjan (91).

42. Komissio jättää mainitsematta todisteet siitä, että FBI:n päämaja sabotoi Coleen Rowleyn ja muiden Minneapolisin agenttien yrityksen saada lupa tutkia Zacarias Moussaouin tietokone (91-94).

43. Komissio jättää mainitsematta, että FBI:n entinen kääntäjä Sibel Edmondsin todisti komissiolle 3,5 tuntia ja paljasti (myöhemmän puheenjohtaja Keanille lähettämänsä kirjeen mukaan) vakavia syyskuun 11:nteen liittyviä peittelyjä FBI:n päämajan virkamiesten taholta (94-101).

44. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että Pakistanin tiedustelupalvelun (ISI) johtaja, kenraali Mahmoud Ahmad oli Washingtonissa tapaamassa CIA:n päällikköä George Tenetiä ja muita viranomaisia syyskuun 11:ttä edeltäneen viikon (103-104).

45. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, että ISI:n päällikkö Ahmad oli antanut käskyn lähettää 100 000 dollaria Mohamed Attalle ennen syyskuuta 11:ttä (104-107).

46. Komissio väittää, ettei se löytänyt mitään todisteita että minkään vieraan vallan, myöskään Pakistanin, hallitus olisi rahoittanut al-Qaidaa (106).

47. Komissio jättää mainitsematta tiedot, joiden mukaan Bushin hallinto painosti Pakistania erottamaan Ahmadin ISI:n johdosta sen jälkeen, kun julkisuuteen tuli tietoja että hän oli käskenyt lähettää ISI:n rahoja Attalle (107-109).

48. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, että ISI (eikä pelkästään al-Qaida) järjesti Ahmad Shah Masoodin (Afganistanin Pohjoisen liiton johtajan) salamurhan, joka tapahtui välittömästi viikon kestäneen CIA:n ja ISI:n johtajien kokouksen jälkeen (110-112).

49. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, että ISI sekaantui Wall Street -toimittaja Daniel Pearlin kidnappaukseen ja murhaan (113).

50. Komissio jättää mainitsematta Gerald Posnerin tiedot, että Abu Zubaydah väitti pakistanilaisupseeri Mushaf Ali Mirin olleen läheisessä yhteydessä sekä ISIin että al-Qaidaan ja omanneen etukäteistietoa syyskuun 11:nnen iskuista (114).

51. Komissio jättää mainitsematta ISI-agentti Rajaa Gulum Abbasin ennustuksen vuodelta 1999, että kaksoistornit "tulisivat alas" (114).

52. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että presidentti Bush ja hänen hallintonsa jäsenet ovat toistuvasti puhuneet syyskuun 11:nnen iskuista "mahdollisuuksina" (116-117).

53. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että The Project for the New American Century, jonka monista jäsenistä tuli Bushin hallinnon avainhahmoja, julkaisi vuonna 2000 asiakirjan, jonka mukaan "uusi Pearl Harbor" auttaisi sitä saamaan rahoituksen Yhdysvaltojen sotavoimien nopeaan teknologiseen uudistamiseen (117-118).

54. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että avaruuden militarisointia käsitelleen komitean johtaja Donald Rumsfeld oli suositellut US Space Commandin rahoituksen lisäämistä, ja jo syyskuun 11:nnen iltana hän käytti iskuja syinä lisärahoitukselle (119-122).

55. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että kolme vahvinta US Space Commandin puolestapuhujaa (ministeri Rumsfeld, kenraali Richard Myers ja kenraali Ralph Eberhart) kuuluivat myös niihin, jotka olivat vastuussa syyskuun 11:nnen iskujen estämisen epäonnistumisesta (112).

56. Komissio jättää mainitsematta Unocalin julistuksen, ettei Afganistanin Taliban-hallinto kykene takaamaan riittävää turvallisuutta, jotta se voisi jatkaa öljy- ja kaasuputkihankettaan Kaspian mereltä Afganistanin ja Pakistanin poikki Intian valtamerelle (122-125).

57. Komissio jättää mainitsematta tiedot, että heinäkuussa 2001 Yhdysvaltain edustajat sanoivat sodan Talibania vastaan alkavan lokakuussa, koska se oli torjunut ehdotuksen, joka olisi mahdollistanut putkihankkeen etenemisen (125-126).

58. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että Zbigniew Brzezinski oli vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan sanonut, että Yhdysvaltojen tulisi hallita Keski-Aasiaa suurine öljyvaroineen, jotta se voisi säilyttää maailmanlaajuisen johtoasemansa, ja että uusi Pearl Harbor auttaisi saamaan Yhdysvaltojen kansan tuen tälle imperialistiselle tavoitteelle (127-128).

59. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, jonka mukaan eräät Bushin hallinnon avainhahmot, kuten puolustusministeri Donald Rumsfeld ja apulaispuolustusministeri [nykyinen Maailmanpankin pääjohtaja] Paul Wolfowitz, ovat lietsoneet sotaa Irakin kanssa jo useita vuosia (129-133).

60. Komissio jättää mainitsematta [avustajan tekemät] muistiinpanot Rumsfeldin keskusteluista syyskuun 11:ntena; ne osoittavat hänen päättäneen käyttää iskuja tekosyynä hyökätä Irakiin (131-132).

Ylös

61. Komissio jättää mainitsematta the Project for the New American Centuryn lausuman, että "tarpeessa turvata Yhdysvaltain merkittävä sotilaallinen läsnäolo Persianlahdella on kyse laajemmasta asiasta kuin vain Saddam Husseinin hallinnosta" (133-134)

62. Komissio väittää, että FAA:n ohjeet syyskuun 11:ntenä edellyttivät monivaiheista komentoketjua pitkin etenevää prosessia, vaikka raportissa siteerataan päinvastaista todistusaineistoa (158).

63. Komissio väittää, että NORADin koillissektorilla oli tuolloin vain kaksi hävittäjiä valmiudessa pitänyttä ilmavoimien tukikohtaa ja ettei hävittäjiä ollut valmiudessa McGuiren tai Andrewsin tukikohdissa (159-162).

64. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, joka osoittaa että Andrewsin lentotukikohta piti useita hävittäjiä valmiudessa kaikkina aikoina (162-164).

65. Komissio hyväksyy väitteen, että NEADSin eversti Marrin täytyi soittaa esimiehelleen kahdeksan minuuttia kestänyt puhelu saadakseen luvan lähettää hävittäjät Otisin lentotukikohdasta (165-166).

66. Komissio hyväksyy väitteen, että lentokoneen transponderisignaalin kadottaminen tekee käytännössä mahdottomaksi jäljittää lentoa Yhdysvaltain asevoimien tutkilla (166-167).

67. Komissio väittää, että [lennonjohdon kutsuihin vastaamasta lakanneen] Payne Stewartin koneen tunnistuslento ei osoita NORADin reagoineen lentoon 11 poikkeuksellisen hitaasti (167-169).

68. Komissio väittää, että Otisin hävittäjät nousivat ilmaan vasta seitsemän minuuttia nousukäskyn jälkeen, koska eivät tienneet minne mennä (174-175).

69. Komissio väittää, että ilmavoimat eivät tienneet lennon 175 olevan kaapattu ennen kuin 9:03, jolloin se oli jo iskeytymässä etelätorniin (181-82).

70. Komissio ei anna mitään selitystä sille, miksi (a) NORADin aikaisempaa ilmoitusta, jonka mukaan FAA ilmoitti lennon 175 kaappauksesta klo 8:43, pidetään nyt virheellisenä ja (b) tämä virheellinen ilmoitus julkistettiin ja jätettiin oikaisematta miltei kolmeksi vuodeksi (182).

71. Komissio väittää, että FAA aloitti telekokouksen [mm. sotilasviranomaisten kanssa] vasta 9:20 (183).

72. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että FAA:n Laura Brownin muistiossa kerrotaan telekokouksen alkaneen noin 8:50 ja että siinä keskusteltiin lennon 175 kaappauksesta (183-184, 186).

73. Komissio väittää, että NMCC:n telekokous alkoi vasta 9:29 (186-188).

74. Kertoessaan lennon 77 poikennen kurssistaan 8:54 komissio jättää mainitsematta, että varhaisimpien tietojen mukaan tämä tapahtui jo 8:46 (198-190).

75. Komissio jättää mainitsematta, että FAA ja FBI:n terrorismin vastainen yksikkö ottivat ilmoituksen Kentuckyyn pudonneesta suuresta suihkukoneesta niin vakavasti, että ilmoittivat siitä Valkoiseen taloon. Tieto Kentuckyyn pudonneesta koneesta tuli samoihin aikoihin kun lento 77 katosi FAA:n tutkasta (190).

76. Komissio väittää, että lento 77 lensi melkein 40 minuuttia Yhdysvaltain ilmatilassa kohti Washingtonia ilman että asevoimien tutkat havaitsivat sitä (191-192).

77. Komissio ei kerro miksi NORADin aikaisempi kertomus (että sille ilmoitettiin lennosta 77 klo 9:24) oli "väärä": valehteliko NORAD vai oliko se yksinkertaisesti sekaannuksissa melkein kolmen vuoden ajan (192-193).

78. Komissio väittää, että Langleyn hävittäjäkoneet oli komennettu ilmaan sen (tuntemattomalta) FAA:n lennonjohtajalta klo 9:21 tulleen virheellisen ilmoituksen vuoksi, että lento 11 oli yhä ilmassa ja matkalla kohti Washingtonia. NORAD:in aikaisemman kertomuksen mukaan Langleyn koneet lähetettiin kiinniottamaan lentoa 77 (193-199).

79. Komissio väittää, että asevoimat eivät saaneet FAA:lta tietoa lennon 77 mahdollisesta kaappauksesta ennen kuin Pentagoniin oli isketty (204-212).

80. Komissio väittää, ettei [FAA:n pääjohtaja] Jane Garvey liittynyt [Valkoisen talon] Richard Clarken videoneuvotteluun ennen kuin 9:40 eli vasta, kun Pentagoniin oli isketty (210).

81. Komissio väittää, ettei mikään telekokouksista onnistunut koordinoimaan asevoimien reaktiota kaappauksille, koska "mikään [niistä] ei sisältänyt oikeita viranomaisia sen paremmin FAA:n kuin puolustusministeriönkään puolelta". Richard Clarke kuitenkin sanoo, että hänen videoneuvottelussaan olivat mukana FAA:n pääjohtaja Jane Garvey, puolustusministeri Rumsfeld ja kenraali Richard Myers, tuolloinen virkaatekevä asevoimien komentaja (221).

82. Komissio väittää ettei se tiennyt ketkä puolustusministeriöstä osallistuivat Clarken videoneuvotteluun, vaikkakin Clarken kirja kertoo henkilöiden olleen Donald Rumsfeld ja kenraali Myers (211-212).

83. Komissio hyväksyy kenraali Myersin väitteen, jonka mukaan tämä oli kongressissa iskujen aikana mainitsematta Richard Clarken kertomusta, jonka mukaan Myers oli Pentagonissa ja osallistui Clarken videoneuvotteluun (213-217).

84. Komissio jättää mainitsematta, että Clarken ja Rumsfeldin kertomukset ovat ristiriidassa sen suhteen, missä Rumsfeld vietti tuon aamun (217-219).

85. Komissio jättää mainitsematta liikenneministeri Norman Minetan lausunnon komissiolle itselleen, että varapresidentti Cheney ja muut [Valkoisen talon] komentobunkkerissa olleet tiesivät klo 9:26 mennessä, että lentokone lähestyy Pentagonia (220).

86. Komissio väittää, ettei Pentagonissa tiedetty lähestyvästä koneesta ennen kuin joko 9:32, 9:34 tai 9:36 – joka tapauksessa vain muutama minuutti ennen törmäystä (223).

87. Komissio hyväksyy kaksi ristiriitaista kertomusta Pentagoniin törmänneestä koneesta. Toisessa kone suoritti 330 asteen alaspäin suuntautuneen spiraalin ("nopean sukelluksen") kun taas toisessa kertomuksessa ei ole mainintaa tällaisesta liikkeestä (222-223).

88. Komissio väittää, että Washingtonia "haamulento 11:nnelta" suojelemaan lähetetyt Langleyn hävittäjäkoneet eivät olleet lähelläkään Washingtonia, koska ne lähetettiin vahingossa merelle (223-224).

89. Komissio jättää mainitsematta kaiken todistusaineiston, joka viittaa siihen, ettei Pentagoniin törmännyt kone ollut lento 77 (224-225).

90. Komissio väittää, että FAA ei ilmoittanut asevoimille lennon 93:n kaappauksesta ennen kuin se putosi (227-229, 232, 253).

Ylös

91. Komissio väittää, että NMCC ei seurannut FAA:n aloittamaa kokousta eikä myöhemmin saanut FAA:ta liitettyä itse aloittamaansa telekokoukseen (230-231).

92. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että Salainen palvelu saa tietoonsa kaiken sen minkä FAA tietää (233).

93. Komissio ei mainitse mitenkään selvittäneensä sitä, miksi NMCC käynnisti oman telekokouksen, jos – kuten FAA:n Laura Brown on sanonut – standardimenettelyyn ei kuulu tällaista toimenpidettä (234).

94. Komissio jättää vaille mitään selvitystä, miksi kenraali Montague Winfield jätti tehtävänsä NMCC:n operaatioiden johtajana tuona aamuna aloittelijalle (kapteeni Leidigille) eikä palannut tehtäviinsä edes sen jälkeen kun oli selvää, että puolustusministeriö oli ennennäkemättömän kriisin edessä (235-236).

95. Komissio väittää, että FAA ilmoitti (virheellisesti) Salaiselle palvelulle klo 10:10–10:15, että lento 93 oli vielä ilmassa ja matkalla kohti Washingtonia (237).

96. Komissio väittää, ettei varapresidentti Cheney antanut alasampumisvaltuutusta ennen kuin klo 10:10:n jälkeen (useita minuutteja lennon 93 putoamisen jälkeen) ja että valtuutusta ei tiedotettu asevoimille ennen kuin klo 10:31 (237-241).

97. Komissio jättää mainitsematta kaiken todistusaineiston, joka viittaa siihen, että sotilaskone ampui lennon 93 alas (238-239, 252-253).

98. Komissio väittää, että Richard Clarke sai vahvistuksen alasampumisvaltuutukselle vasta klo 10:25 (240).

99. Komissio jättää mainitsematta Clarken oman kertomuksen, jonka mukaan hän tiesi alasampumisvaltuutuksesta klo 9:50 mennessä (240).

100. Komissio väittää, että Cheney saapui komentobunkkeriin (PEOC [Presidential Emergency Operations Center]) vasta 9:58 (241-244).

101. Komissio jättää mainitsematta useita todistajanlausuntoja, mukaan lukien Norman Minetan komissiolle itselleen antaman, että Cheney oli PEOC:ssä ennen klo 9:20:tä (241-244).

102. Komissio väittää, että valtuutuksen alasampumiseen täytyi tulla presidentiltä (245).

103. Komissio jättää mainitsematta sen tiedon, että eversti Marr antoi lennon 93 alasampumiskäskyn, ja että kenraali Winfield ilmoitti, että hän ja muut NMCC:ssä odottivat hävittäjän saavan lennon 93 kiinni (252).

104. Komissio jättää mainitsematta tiedot, että kaksi hävittäjää oli ilmassa muutaman mailin päässä New York Citystä, ja kolme vain 200 mailin päässä Washingtonista (251).

105. Komissio jättää mainitsematta tiedot, jotka viittaavat siihen, että Yhdysvaltain koillisosassa oli ainakin kuusi lentotukikohtaa, joissa oli hävittäjiä hälytysvalmiina (257-258).

106. Komissio hyväksyy kenraali Myersin väitteen, että NORAD oli määritellyt tehtäväkseen puolustaa maata vain ulkomaisilta uhkilta (258-262).

107. Komissio hyväksyy kenraali Myersin väitteen, että NORAD ei ollut ottanut huomioon mahdollisuutta, että terroristit käyttäisivät kaapattuja koneita ohjuksina (262-263).

108. Komissio ei kiinnitä riittävää huomiota niihin itse raportissaan esittämiinsä (ja muistakin lähteistä saatuihin) todisteisiin, että NORAD oli kuin olikin ottanut huomioon mahdollisuuden, että kaapattuja koneita voitaisiin käyttää ohjuksina (264-267).

109. Komissio jättää selvittämättä, miten 11.9.01 pidetyt sotaharjoitukset liittyivät asevoimien epäonnistumiseen kaapattujen koneiden pysäyttämisessä (268-69).

110. Komissio jättää käsittelemättä operaatio Northwoodsin mahdollisen merkityksen syyskuun 11:nnen iskujen kannalta (269-271).

111. Selittäessään, miksi asevoimat eivät saaneet kaappauksia koskevia tietoja ajoissa komissio väittää, että FAA jätti selittämättömästi noudattamatta standarditoimenpiteitä n. 16 kertaa. (155-156, 157, 179, 180, 181, 190, 191, 193, 194, 200, 202-203, 227, 237, 272-275).

112. Komissio ei tuo esiin, että sen väitetty "riippumattomuus" oli ratkaisevasti vaarantunut, koska komission henkilökuntaa johtanut Philip Zelikow oli käytännössä Bushin hallinnon jäsen (7-9, 11-12, 282-284).

113. Komissio ei tuo esiin, että Valkoinen talo pyrki ensin estämään 9/11-komission perustamisen ja asetti sen jälkeen sille monia esteitä mm. antamalla sille erittäin niukan rahoituksen (283-285).

114. Komissio ei tuo esiin, että sen puheenjohtajalla, useimmilla muilla komission jäsenillä ja ainakin puolella sen henkilökunnasta oli vakavia eturistiriitoja (285-290, 292-295)

115. Komissio kehuskelee esittävänsä loppuraporttinsa "yksimielisesti" mutta jättää mainitsematta, että tämä oli todennäköisesti mahdollista vain, koska Max Cleland – komission Valkoista taloa kohtaan kriittisin jäsen, joka vannoi ettei tulisi olemaan mukana "tarkastelemassa tietoja vain osittain" – joutui eroamaan voidakseen vastaanottaa johtajan paikan Export-Import Bankista, ja että Valkoinen talo laittoi nimitykseen vauhtia vasta vasta kun Cleland oli esittänyt voimakassanaista kritiikkiä (290-291).

Lopuksi mainittakoon, että päätin kirjani "Keanin–Zelikowin raportiksi" kutsumastani selvityksestä toteamalla: "se ei vähentänyt epäilyksiäni viranomaisten sekaantumisesta, vaan päinvastoin, se vahvisti niitä. Miksi tästä loppuraportista vastuussa olevat henkilöt syyllistyisivät tällaiseen petokseen, elleivät peitelläkseen erittäin raskaita rikoksia?" (291)

Ylös