PÄÄSIVULLE - KOLUMNEJA


Hannu Yli-Karjanmaa 3.10.2004

Venäjällä tapahtuviin terroritekoihin tulee suhtautua kriittisesti

Venäjän oikeusministeri Juri Tsaikan lausunto lehdistötilaisuudessa Suomen vierailun yhteydessä toi mieleeni SS-valtakunnajohtaja Himlerin vuonna 1942 maahamme tekemän vierailun. Himler olisi halunnut keskustella Suomen juutalaiskysymyksestä, mutta isännät olivat haluttomia siihen. Samalla tavalla nytkin Suomen oikeusministeri Johannes Koskinen oli vaivautuneen oloinen, kun Tsaika pyysi Suomen apua, jotta EU-maista poliittisen turvapaikan saaneet itsenäisen Tshetshenia poliittiset edustajat saataisiin luovutettua Venäjälle. Venäjä luonnollisesti väittää kyseisiä henkilöitä terroristeiksi.

Jupakan taustalla ovat tietenkin Venäjän viimeaikaiset terroriteot ja erityisesti Beslanin tapahtumat. Mitä Beslanissa oikein tapahtui? Toistaiseksi ei ole riittävästi tietoja tapauksen perusteltuun arviointiin, mutta joitain huomioita voi toki tehdä. Tapahtuma oli raaka ja provokatiivinen ja omiaan lisäämään levottomuutta Pohjois-Kaukasuksella - ja samalla se antaa oikeutuksen Kremlin vastatoimille ja vallan keskittämiselle Putinin käsiin.

Kriittisesti Putiniin suhtautuvien toimittajien Andrei Babitskin ja Anna Politkovskajan matkustaminen Beslaniin estettiin, viimeksi mainittu jopa myrkytettiin lennolla Rostoviin hengenvaarallisesti. Myös georgialainen toimittaja Nana Lezhava joutui FSB:n kuulusteluun ja huumattiin. Terroritapauksiin liittyy paljon hämärää. Venäjä on mm julkaissut hatusta vedetyn 14 nimen "terroristilistan", joka koostuu "International Medical Corp" (IMC) nimisen humanitaarisen järjestön naispuolisista työntekijöistä. Järjestö tarjoaa tshetsheenipakolaisille lääkintäapua lähinnä Inguushiassa. Venäjän viranomaiset syyttävät naisia jonkin terroriteon järjestämisestä. Yhtä naisista syytetään perättömästi Shamil Basajevin ensimmäiseksi vaimoksi. (lähde Memorial)

Shamil Basejev on tapansa mukaan ottanut Beslanin iskun vastuulleen, samoin muutkin viimeaikaiset terroriteot. Se ei ole ihme, sillä Basajev ottaa vastuulleen kaiken mahdollisen, mitä Venäjällä tapahtuu. Jos Basajevia on uskominen, niin hän on mm upottanut ydinsukellusvene Kurskin ja sytyttänyt tuleen Ostankinon TV-tornin kesällä 2000.

Mikä mies on Shamil Basajev ja miksi hän näyttää toimivan saumattomassa yhteistoiminnassa Venäjän propagandakoneiston kanssa? Basajev on entinen kommunisti ja osallistui Venäjän järjestämään Abhasian sotaan 1992-93 "Pohjois-Kaukasian vapaaehtoispataljoonan" johtajana. Basajev sai sotilaskoulutuksensa yhdessä muiden tshetsheenivapaaehtoisten kanssa Venäjän sotilastiedustelulta (GRU). Basajevin yhteyksistä venäläisiin on paljon viitteitä. Erityisen epäilyttävä oli kesän 1999 retki Dagestaniin, joka toimi nykyisen Tshetshenian sodan esinäytöksenä, tarjoten Venäjälle muodollisen syyn sodan aloittamiselle.

Eräät venäläismieliset kirjoittajat lännessä, kuten kanadalainen professori Michel Chossudovski, näkevät Basajevin toimivan CIA:n laskuun, vedoten siihen että Basajev vieraili 1994 Afganistanissa saamassa sotilaskoulutusta. Kuitenkin tiedot tuosta Afganistanin retkestä ovat hyvin niukkoja, eikä ole edes tarkalleen tiedossa, mikä taho olisi järjestänyt tuon väitetyn koulutuksen. Sinällään sota Tshetsheniassa on Nato-maille erittäin hyödyllinen asia. Chossudovskin teksteistä paistaa kuitenkin täydellinen asiantuntemattomuus Pohjois-Kaukasuksen tapahtumista ja selektiivinen epäluotettavien lähteitten käyttö, joka johtaa uskottavuuskriisiin.

On todella valitettavaa, että monet 9/11-skeptikot viittaavat Venäjää koskevissa kirjoituksissaan Chossudovskiin, kuten Webster Griffin Tarpley inn.globalfreepress-sivuilla julkaistussa artikkelissaan, johon allekirjoittanut lisäsi kommenttinsa. Putinin ihailu siksi, että hän välillä näyttää vastaustavan Yhdysvaltojen ylivaltaa ei ole perusteltua. Murhaaja on murhaaja kaikissa ilmansuunnissa ja Putinin saldo n. 100 000 surmattua tshetsheeniä on aivan tarpeeksi vaikuttava.

Venäjä käyttää Beslanin tapahtumia aivan samalla tavalla hyväkseen kuin kahden vuoden takaista Duprovka-teatterin kaappaustakin. Tshetshenian laillisen hallituksen poliittiset edustajat lännessä yritetään saada "terrorismin vastaiseen yhteistyöhön" vedoten luovutetuiksi Venäjälle. Erityisesti tulilinjalla ovat jälleen Mashadovin hallituksen kulttuuriministeri Ahmed Zakajev ja ulkoministeri Iljas Ahmadov. Molemmat miehet ovat aikaisemmin toimineet Tshetsheniassa sotilaskomentajina, mutta mitään todisteita sotkeutumisesta terroritekohin tai sotarikoksiin ei ole. Venäjän mielestä maataan puolustavat tshetsheenit ovat automaattisesti terroristeja.

Ehkäpä olisi tässä yhteydessä syytä hieman enemmänkin palauttaa mieliin, mitä Duprovka-teatterin kaappauksesta tiedetään. Tutkivat journalistit, kuten Anne Nivat, ovat esittäneet tietoja joiden mukaan useat naispuoliset kaappaajat olisivat viikkoja ennen kaappausta joutuneet Venäjän armeijan pidättämiksi ja ilmeisesti suoraan vankeudestaan tupsahtaneet teatteria kaappaamaan. Samanlaisia tietoja on myös kaappauksen nimellisestä johtajasta Movsar Barajevista.

Kaappauksen kaksi avainhahmoa, Hanpash Terkibajev ja Abubakar alias Ruslan Elmurzajev, poistuivat teatterista ennen, kuin Venäjän erikoisjoukot kaasuttivat sisällä olijat. Terkibajev ilmaantui myöhemmin 31.3.2003 Strasburgiin Euroopan neuvoston parlamentaarikkojen kokoukseen osana Dimitri Rogozinin johtamaa venäläistä valtuuskuntaa. Anna Politkovskajalle antamassaan haastattelussa Terkibajev paljasti työnantajakseen Venäjän presidentin Tshetshenia-tiedottajan Sergei Jastrhembskin. Terkibajev kuoli kesällä 2003 Tshetsheniassa "liikenneonnettomuudessa".

Kaappauksen todellinen johtaja Abubakar puolestaan katosi jäljettömiin, eikä häntä ole edes etsintäkuulutettu. Sisäministeriön terrorismin vastaisen yksikön johtaja Jevgeni Taratorin olisi halunnut ryhtyä etsimään häntä, mutta joutui erotetuksi ja vankilaan tekaistun syytteen nojalla.

Kun useat Duuma-jäsenet halusivat ryhtyä tutkimaan teatterikaappauksen taustoja ns. Kovalevin komitean (tutkii kerrostaloräjäytyksiä) puitteissa, seurasi kuolemantapauksia. Sergei Jushenko ammuttiin kotiovelleen ja Novaja Gazetan toinen päätoimittaja Juri Shchekochihin kuoli ilmeisesti myrkytettynä. Samoin Entinen FSB-everstiluutnantti Mihail Trepashkin, joka oli ryhtynyt lakimieheksi ja oli läheisessä yhteistyössä Kovalevin komiteaan, laitettiin vankilaan "valtiosalaisuuden paljastamisesta", sillä hän kertoi julkisesti informoineensa FSB:tä jo kesällä 2002 Elmurzajevin ja muiden kaappareiden toimista, jolloin FSB oli todennut olevansa asiasta tietoinen. John Dunlopin artikkeli

Teatterikaappaus oli mitä ilmeisimmin taitavasti toteutettu False Flag-operaatio. Shamil Basajev otti siitä myöhemmin tapansa mukaan vastuun. Beslanin tapauksen yhtäläisyydet teatterikaappaukseen ovat sikäli selviä, että Venäjän turvallisuuselinten osallisuutta voi ainakin epäillä. Siksi olisi erittäin tärkeää tivata Venäjältä tarkkoja tietoja siitä mitä oikeastaan tapahtui Beslanissa, eikä edes harkita röyhkeitä vaatimuksia tshetsheenipoliitikkojen luovuttamisesta Venäjälle.

Terroritekoja suunnitellaan kylmällä analyyttisellä järjellä ja vaikutukset väestössä ovat tarkoin laskelmoituja. Pyritään siihen, että ihmiset reagoivat tunteenomaisesti, eivätkä vaivaudu ajattelemaan mitä tapahtumien taustalla voisi olla. Tässä suhteessa Beslanin terroriteko onnistui täydellisesti. Suomessa ihmiset veivät kukkia Venäjän lähetystön edustalle, tekstiviestikampanja kehoitti sytyttämään kynttilöitä ja EU:n kouluissa vietettiin hiljainen hetki.

Vaikka kauhistuminen väkivallan edessä onkin inhimillistä, olisi tarkan ja riippumattoman tiedon vaatiminen monin verroin tärkeämpää. Kaikki Venäjällä tapahtuneet terroriteot olisi saatava riippumattoman kansainvälisen tutkinnan kohteeksi. Mikäli näin ei menetellä, on varmaa että terroriteot vain jatkuvat ja raaistuvat ja mahdollistavat Venäjän siirtymisen täydelliseen "presidentin diktatuuriin" kaikkine hirvittävine seurauksineen.

Sanomattakin on selvää, mitä tämä merkitsee tshetsheeneille: uusia rankaisutoimia, "puhdistusoperaatioita", joukkohautoja ja kollektiivista leimaamista terroristeiksi. Me lännessä emme välitä tästä, emmekä tule viettämään yhtään hiljaista hetkeä EU:n kouluissa, vaikka koko tshetsheenikansa tuhottaisiin. "Eurooppalaiset arvot" nimittäin kiteytyvät lopultakin vain vaatimukseksi luotettavista kaasu- ja öljytoimituksista.


Lisätietoja:

John Dunloppin perusteellinen kolmiosainen tutkimus Moskovan Duprovkateatterissa lokakuun 2002 lopulla tapahtuneesta kaappauksesta.
http://www.rferl.org/reports/corruptionwatch/2003/12/42-181203.asp
http://www.rferl.org/reports/corruptionwatch/2004/01/1-080104.asp
http://www.rferl.org/reports/corruptionwatch/2004/01/2-150104.asp 

Anne Nivat http://www.crimesofwar.org/onnews/news-chechnya.html

http://members.surfeu.fi/11syyskuu/duprovka.htm

Dagestanin tapahtumat ja tietoja tshetsheenikomentajista http://members.surfeu.fi/11syyskuu/hassel.htm

http://www.man.torun.pl/archives/chechnya.html Tshetshenia-aiheinen uutisarkisto, jossa hyvä hakutoiminto