Ote keväällä 2004 julkaistun professori David Ray Griffinin kirjan The New Pearl Harbour: Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11 johdantoluvusta. Käännetty ja julkaistu kustantajan (Intelink Publishing) luvalla. Kirjan toista, syksyllä 2004 ilmestynyttä täydennettyä painosta voi tilata kätevästi suoraan kustantajalta (Nettikirjakaupoista löytyy yleensä vain 1. painosta.)

Excerpted from The New Pearl Harbor: Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11 by David Ray Griffin. Published by Olive Branch Press, an imprint of Interlink Publishing Group, Inc., Northampton, Massachusetts, USA, www.interlinkbooks.com. Reprinted by permission of the publisher.

Miten tämä kirja syntyi

Riippumatta siitä, oliko Mahajanin kohdalla kyse siitä, että hän torjui evidenssin sitä lähemmin tarkastelematta [*], omalla kohdallani oli käynyt juuri niin. Kevääseen 2003 mennessä en ollut lainkaan tutustunut siihen. Olin hämärästi tietoinen, että oli ihmisiä - ainakin internetissä - jotka esittivät virallisen 11.9.-selityksen vastaista todistusaineistoa ja kannattivat revisionistista näkemystä, jonka mukaan Yhdysvaltain viranomaiset olivat osallisia tapahtuneeseen. Mutta en vaivautunut etsimään heidän nettisivujaan. Olin tutkinut Yhdysvaltain ekspansionismin ja imperialismin historiaa varsin intensiivisesti syyskuun 2001 jälkeen, joten tiesin kyllä, että USAn hallitus oli monta kertaa aiemmin lavastanut erilaisia välikohtauksia saadakseen tekosyyn aloittaa sota. Tästä huolimatta vaikka mielessäni kyllä kävi ajatus, että syyskuun 11:nnenkin tapahtumat olisivat olleet lavastettuja, en ottanut mahdollisuutta vakavasti. Minusta näytti yksinkertaisesti olevan uskomatonta, että Bushin hallinto - edes Bushin hallinto - voisi tehdä jotain niin kammottavaa. Oletin toisin väittävien olevan "salaliittoteorioiden kehittelijöitä" siinä halventavassa merkityksessä, jossa ilmausta yleensä käytetään - toisin sanoen kaheleita. Tiesin, että jos he olisivat oikeassa, asia olisi hyvin tärkeä. Mutta olin niin varma, että heidän täytyi olla väärässä - että heidän kirjoituksensa olisivat täynnä kyseenalaisesta evidenssistä tehtyihin villeihin päätelmiin pohjautuvia mielipuolisia teorioita -, ettei minulla ollut motivaatiota investoida aikaa ja energiaa noiden kirjoitusten jäljittämiseen. Ymmärrän siksi oikein hyvin, etteivät useimmat ihmiset ole paneutuneet todistusaineistoon. Elämä on lyhyt ja salaliittoteorioiden lista pitkä, ja meidän kaikkien on käytettävä harkintaamme sen suhteen, mitkä asiat ansaitsevat aikamme. Olin olettanut syyskuun 11:nteen liittyvien salaliittoteorioiden olevan vailla mitään uskottavuutta.

Mutta sitten eräs kollegani lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa oli linkkejä eräille asiaa käsitteleville saiteille. Tuntien kyseisen professorin järkeväksi ihmiseksi tutustuin eräisiin nettisivuihin, erityisesti riippumattoman Paul Thompson -nimisen tutkijan kokoamaan tapahtumien kronologiaan nimeltä "Was 9/11 Allowed to Happen?" [**] Olin yllättynyt - suorastaan ällistynyt - huomatessani, miten paljon sellaista todistusaineistoa Thompson oli löytänyt, joka viittaa siihen, että Bushin hallinto tietoisesti antoi syyskuun 11:nnen hyökkäyksen tapahtua, vaikka hän pitäytyy tiukasti valtamedian aineistoon. Samoihin aikoihin satuin lukemaan Gore Vidalin kirjan Dreaming War: Blood for Oil and the Cheney-Bush Junta, jonka avulla löysin kaikkein perusteellisimman syyskuun 11: nnen tapahtumia käsittelevän kirjan, The War on Freedom: How and Why America Was Attacked September 11, 2001, jonka on kirjoittanut Nafeez Ahmed, englantilainen riippumaton tutkija. Ahmedin kirja argumentoi suoraan ja järjestelmällisesti sekä laajasti dokumentoiden sitä vakiintunutta 11.9.-selitystä vastaan, jonka mukaan hyökkäyksen onnistumisen teki mahdolliseksi tiedusteluyhteisössämme tapahtunut "romahdus". Thompsonin tavoin Ahmed esittää, että hyökkäyksen täytyi olla seurausta korkean tason viranomaisten osallisuudesta, ei pelkästään alemman tason viranomaisten epäpätevyydestä. Käsitin, että Ahmedin ja Thompsonin aineistot yhdessä tarjosivat vahvan prima facie [ensi näkemältä epäilyn ulkopuolella olevan] -evidenssin tämän väitteen tueksi. Joka tapauksessa evidenssi oli niin vahvaa, että Yhdysvaltain lehdistön, kongressin ja syyskuun 11:nnen tapahtumia selvittäneen virallisen komission olisi syytä tutkia ne perusteellisesti. Tuohon saakkahan nämä kaikki tahot olivat toimineet sen oletuksen pohjalta, että hyökkäys onnistui, koska tiedustelu epäonnistui ja tieto ei liikkunut.

Näin kuitenkin myös, että Thompsonin ja Ahmedin aineisto ei todennäköisesti tulisi tavoittamaan moniakaan amerikkalaisia. Thompsonin kronologinen aineisto on kyllä erittäin hyödyllistä tutkijalle, jolla on tarvittava aika ja kärsivällisyys sen läpikäymiseen, mutta tavallisen kansalaisen kannalta se ei ole kovin helposti lähestyttävä. Osittain tämä johtuu siitä, että se oli nähtävillä vain internetissä ja osittain siitä, että se oli esitetty aikajärjestyksessä eikä aiheittain. [Aineisto on ilmestynyt kirjana syksyllä 2004.] Ja vaikka Ahmedin evidenssi on saatavilla kirjana ja järjestetty aiheittain eikä kronologisesti, kirja on varsin paksu ja sisältää paljon enemmän materiaalia kuin mitä tärkeimpien väitteiden tueksi tarvitaan. Lisäksi suuri osa tästä lisämateriaalista on kirjan alkuluvuissa, joten lukija joutuu kahlaamaan läpi monta lukua ennen kuin tulee suorassa ristiriidassa virallisen selityksen kanssa olevaan todistusaineistoon. Päättelin, että tarvittaisiin jotain muuta Ahmedin ja Thompsonin esittämän aineiston saamiseen monien ihmisten, mm. kiireisten kongressin jäsenten, tietoon.

Niinpä päätin kirjoittaa aiheesta lehtiartikkelin, joka vetäisi yhteen keskeisen evidenssin ja tarjoaisi kiinnostuneille lukijoille viitteet Thompsonin, Ahmedin ja muiden revisionistisia näkemyksiä esittäneiden materiaaliin. Mutta tuo artikkeli kasvoi kirjan mittaiseksi käsikirjoitukseksi, sillä huomasin, että vaikka yritin rajoittua vain tärkeimpään todistusaineistoon, lehtiartikkelin rajoissa olisi mahdoton esittää sellaista kuvausta aiheesta, joka olisi ymmärrettävä ja tekisi oikeutta mainittujen tutkijoiden keräämälle evidenssille.

Aloitettuani kirjoittamisen sain lisäksi kuulla edellä mainitun ranskalaisen tutkijan Thierry Meyssanin työstä, etenkin hänen hypoteesistään että Pentagoniin iskeytynyt lentokone ei voinut olla Boeing 757, jollainen lento 77 oli, vaan että sen on täytynyt olla ohjus. Pidin moista oletusta - kuten varmasti useimmat ihmiset, jotka nyt lukevat omaa selostustani asiasta - ensin täysin absurdina. Täytyyhän valtavan 757:n ja suhteellisen pienen ohjuksen kokoeron olla niin suuri, että jos Pentagoniin olisi osunut vain ohjus, puolustusministeriö ei olisi saanut ketään vakuuttumaan siitä, että kyseessä oli 757! Olimmehan lukeneet lehdestä, että Pentagonin seinään oli syntynyt 60 metriä leveä ja viisi kerrosta korkea aukko. Ja olimmehan kuulleet yhden lennon 77 matkustajista - tv-kommentaattori Barbara Olsonin - ilmoittaneen, että kone oli matkalla kohti Washingtonia. Ja olivathan silminnäkijät tunnistaneet sen. Käytännössä kaikki, myös suurin osa virallisen 9.11.-selityksen kriitikoista, hyväksyi sen, että Pentagoniin osui lento 77. Tästä huolimatta luettuani Meyssanin kirjat itse näin, että miten absurdeilta hänen väitteensä ensi kuulemalta tuntuvatkin, hänellä on niille melko vahvat perustelut. Loppujen lopuksi vakuutuin siitä, että mikäli Meyssanin kuvaus todistusaineistosta pitää paikkansa juuri Pentagonin iskun kohdalla virallinen selitys näyttää kaikkein ilmeisimmin valheelliselta - tai vähintäänkin tämä kohta saa jaetun ykkössijan. Siksi se, että virallinen selitys Pentagonin tapahtumista on edelleen yleisesti hyväksytty on erityisen hyvä esimerkki siitä, että suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti tunne vastakkaista näkemystä tukevaa evidenssiä. Tämä kirja yrittää punoa yhteen tuon evidenssin tärkeimmät juonteet.

Mikään kirja ei aiemmin ole tehnyt samaa. Ahmedin kirja on selvästi perusteellisin, muttei silti sisällä suurta osaa siitä evidenssistä, jonka Thompsonin kronologinen aineisto ja Meyssanin kirjat sisältävät. Sama pätee toiseksi tärkeimpään aiheesta englanniksi kirjoitettuun kirjaan, Michel Chossudovskyn kirjaan War and Globalisation: The Truth Behind September 11. Kuten sen alaotsikko kertoo, se keskittyy pääasiassa syyskuun 11:nnen tapahtumien taustaan käsitellen itse ko. päivän tapahtumia vain lyhyesti. Olen tässä kirjassa koonnut sen mitä olen pitänyt näissä ja eräissä muissa lähteissä esitetystä todistusaineistosta keskeisimpänä.

Käännös: Sami Yli-Karjanmaa

[*] Otteen edellä Griffin on käsitellyt Rahul Mahajanin kirjaa Full Spectrum Dominance: US Power in Iraq and Beyond (New York: Seven Stories, 2003), jossa Mahajan pitää syyskuun 11:nnen tapahtumia Yhdysvaltain globaalia ylivaltaa tavoittelevien piirien kannalta suurena onnenpotkuna mutta kallistuu itse virallisen sattumateorian kannalle. Griffin toteaa, ettei Mahajan mitenkään osoita tuntevansa virallisen tarinan vastaista evidenssiä. [Takaisin]

[**] Kyseinen jakso kirjassa sisältää useita nootteja, joita ei ole otettu käännökseen. Niistä ilmenee mm., että Thompsonin kronologian (ks. www.cooperativeresearch.org) inspiraationa oli toiminut tutkivan journalistin Michael Ruppertin (www.fromthewilderness.com) saitilla julkaistu kronologia. Tiivistettyjä versioita Thompsonin aineistosta on nähtävissä osoitteessa www.wanttoknow.info. [Takaisin]