Hannu Yli-Karjanmaa Beslanin koulukaappaus – vuoden kuluttua
Pohjois-Ossetian Beslanissa 1.-3.9.2004 tapahtunut koulukaappaus herätti laajaa huomiota. Sanottiin, että eräs tabu oli rikottu hyökkäämällä lasten kimppuun. Tapahtumien perusteellinen arviointi ja johtopäätösten vetäminen on vielä ennenaikaista tapauksesta levitettyjen erittäin ristiriitaisten tietojen takia. Joitain havaintoja voitaneen kuitenkin tehdä. Koulukaappaus muistutti monilta osin lokakuussa 2002 tapahtunutta Moskovan teatterikaappausta. Molemmissa tapauksissa useat kaappareiksi nimetyistä olivat olleet hiljattain venäläisten vankina ja yllättäen vapautuneet kaappausta suorittamaan. Molemmissa tapauksissa myös ilmeisesti useat kaappaajat onnistuivat pakenemaan. Erikoisjoukkojen suorittamat rynnäköt tehtiin panttivankeja säästämättä ja kuolonuhrien määrät nousivat hyvin suuriksi. Viranomaiset valehtelivat ja estivät toimittajien työtä Kaappauksen alettua Venäjän viranomaisten normaali valehtelu alkoi välittömästi. Vankeina koulussa kerrottiin olevan n. 300 ihmistä, vaikka todellinen luku oli noin tuhat henkeä enemmän, useimmat lapsia. Viranomaiset kertoivat, etteivät kaappaajat halua neuvotella, vaikka todellisuudessa juuri viranomaiset kieltäytyivät neuvotteluista kaappaajien kanssa. Epäluottamus viranomaisia kohtaan sai paikalliset asukkaat aseistautumaan ja osallistumaan koulun piiritykseen. Useita Kremliä kohtaan kriittisestä raportoinnista tunnettuja toimittajia estettiin saapumasta Beslaniin. Radio Libertyn toimittaja Andrei Babitski joutui vangituksi Moskovassa Vnukovon lentokentällä ja Novaja Gazetan Anna Politkovskaja myrkytettiin hengenvaarallisesti lennolla Rostoviin FSB:n toimesta. Georgialaisen Rustavi 2 TV:n toimittaja Nana Lezhava ja hänen kameramiehensä vangittiin Beslanissa. Lezhava huumattiin myöhemmin FSB:n kuulustelussa. Satellittikanava Al-Arabian Moskovan toimiston päällikkö pidätettiin Mineralnye Vodyssä. Neuvottelut Kaapparit esittivät listan vaatimuksia viranomaisille. He halusivat tavata neljä henkilöä: Pohjois-Ossetian presidentti Aleksandr Dzasohov, Venäjän presidentin neuvonantaja Aslambek Aslahanov, Ingušian presidentti Murat Zjazikov ja tohtori Leonid Rošal. He vaativat toveriensa vapauttamista vankiloista, Venäjän joukkojen vetämistä Tšetšeniasta ja Putinin eroa. Viranomaiset puolestaan väittivät, etteivät kaapparit esittäneet mitään vaatimuksia. Panttivankien kohtelu muuttui huonompaan suuntaan toisena päivänä, kun kävi ilmi etteivät viranomaiset halua neuvotella. Ruuan ja veden antaminen panttivangeille lopetettiin[1]. Toisena kaappauspäivänä 2.9. Ingušian entinen presidentti Ruslan Aušev kykeni käymään koulussa sisällä ja neuvottelemaan 26 panttivangin vapautuksen. Aušev soitti samana päivänä Britanniaan Tšetšenian presidentin Aslan Mashadovin lähettiläälle Ahmed Zakajeville ja pyysi presidentti Mashadovia välittämään neuvotteluissa. Myöhään samana iltana Zakajev ilmoitti Auševille ja Dzasohoville, että Mashadov on valmis välittämään jos saa takeet ettei "Dudajevin skenaario" toistu.[2] Mashadov oli jopa valmis saapumaan fyysisesti Beslaniin. Sen sijaan, että Kreml olisi myöntänyt Mashadoville turvatakuut, Venäjän turvallisuuspalvelu vangitsi noin 30 Mashadovin sukulaista. Vangittujen joukossa oli lapsia ja Mashadovin vaimon Kusaman 67-vuotias isä Havaž Semijev perheineen. Näitä ihmisiä pidettiin vangittuina ja pahoinpideltiin kaksi päivää.[3] Presidentti Mashadov, Zakajev ja Tšetšenian ulkoministeriö kaikki tuomitsivat koulukaappauksen jyrkästi. Mashadov ilmoitti lisäksi 23. syyskuuta, että sodan jälkeen Šamil Basajev tullaan asettamaan oikeuden eteen mahdollisesta osallisuudestaan kaappaukseen. Kaappaajista Virallisen tiedon mukaan kaappaajia oli 32, mutta monet lähteet viittaavat jopa 50 kaappaajaan. Paikalla olleet erikoisjoukot kertoivat myös, että 3-4 kaapparia saatiin vangiksi ja että useita pääsi pakenemaan. Tiedon vahvistivat presidentti Dzasohovin avustaja Lev Dzugajev ja 58:n armeijan komentaja kenraaliluutnantti Viktor Sobolev[4]. Virallisesti myönnetään kuitenkin vain yhden kaappaajan jääneen vangiksi. Viranomaiset kertoivat, että osa kaappaajista oli arabeja ja jopa yksi mustaihoinen afrikkalainen olisi ollut mukana. Lopulta 8.9. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov myönsi ettei arabeja oltu löydetty ruumiiden joukosta. Mustaihoiseksi oli ”luultu” hiiltynyttä ruumista. Viranomaiset esittivät julkisuuteen yhden vangiksi saadun kaappaajan, Nurpaš Kulajevin. Venäjän varapääsyyttäjä Sergei Fridinski lausui koulun valtauksen jälkeen "..yksi terroristeista...on pidätetty ja antaa tunnustustaan parhaillaan". Venäläisten menetelmät tietäen voi perustellusti esittää epäilyn Kulajevin lausuntojen luotettavuudesta. Hänen kaksi TV-esiintymistään antoivat lisää aihetta epäilyihin, sillä ensin hän ilmoitti ettei tiennyt muitten kaappaajien kansallisuuksia, mutta seuraavalla kerralla hän ilmoitti ryhmässä olleen uzbekkeja, arabeja ja tšetšeenejä.[5] Ainakin kuusi kaappaajiksi nimetyistä henkilöistä oli ollut aikaisemmin venäläisten vankina ja näiden olisi pitänyt kaappauksen tapahtumahetkellä istua vankilassa. Näistä on nimetty Nurpašin lisäksi hänen veljensä Hanpaš Kulajev (9 vuoden tuomio!) ja Mairbek Šaibekhanov. [6] Sisäministeriön lähteet kertoivat Novaja Gazetalle ihmettelevänsä miten Kulajevin veljekset olisivat päässeet vankilasta koulua kaappaamaan. Lähde piti varsin todennäköisenä, että Kulajevin veljekset oli kuljetettu Beslaniin vasten tahtoaan, toinen mahdollisesti ruumiina. [7] Britanniassa maanpaossa asuvan entisen FSB-everstiluutnantti Aleksander Litvinenkon mukaan tšetšeenitaistelijan tai terrorismista syytetyn vapauttaminen on lähes aina merkki siitä, että turvallisuuspalvelu on onnistunut värväämään hänet. Duuman tutkimuskomissio ei saanut kuulustella ainutta eloon jäänyttä kaapparia. Komission selville saamia tietoja ei ilmeisesti tulla julkistamaan, sillä komission jäsenen Juri Saveljevin mukaan "totuus niistä ketkä todellisuudessa määräsivät kaappauksen olisi liian hirvittävä ja saisi aikaan uusia verisiä konflikteja".[8] Tiedot kaappaajien kansallisuudesta ja henkilöllisyydestä ovat pahasti ristiriitaisia. kaappaajien kanssa neuvotelleet Ruslan Aušev, Aslambek Aslahamov ja entinen duuman varapuhemies Mihail Gutserijev ovat kertoneet yhtäpitävästi, etteivät kaappaajat ymmärtäneet tšetšeenin tai ingušin kieltä, vaan vaativat keskustelujen käymistä venäjäksi, jota he puhuivat puhtaasti. Virallisesti kaappaajien johtajaksi mainitaan yleensä Ruslan Hutšbarov, josta käytettiin nimeä ”eversti”. Koulun takaisinvaltaus Miksi koulun valtaamiseen ryhdyttiin? Virallinen versio tapahtumista esittää, että koulun valtaamiseen ryhdyttiin sisällä tapahtuneen räjähdyksen ja alkaneen tulitaistelun vuoksi. Panttivankeina olleet lapset alkoivat juosta ulos koulusta ja erikoisjoukot yrittivät pelastaa sen mitä pelastettavissa oli. Monet tosiasiat kuitenkin sotivat tätä kertomusta vastaan. Perusteellisimman analyysin rynnäköstä on tehnyt venäläinen riippumaton sotilasasiantuntija Pavel Felgenhauer[9]. Hänen mukaansa rynnäkkö oli etukäteen valmisteltu ja siihen ryhdyttiin sopivalla hetkellä. Kaappauksen toisena päivänä 2.9. koulun ympärillä ollutta eristettyä aluetta laajennettiin ja paikalle saapui erikoisjoukkoja sekä panssarivaunuja ja miehistönkuljetusajoneuvoja. Sairaalat alkoivat valmistautua haavoittuneitten vastaanottamiseen. Rynnäkön suorittivat Alfa- ja Vympel-erikoisjoukot ja se alkoi 3.9. klo 13.00. Aluksi viereisen rakennuksen katolta ammuttiin kouluun termobarisia Šmel-raketteja[10], jotka saivat aikaan katon syttymisen tuleen ja romahtamisen aiheuttaen monien lasten kuoleman ja vaikeat palovammat. Tulitukena käytettiin kolmea panssarivaunua, jotka ampuivat suorasuuntauksella koulurakennukseen. Pelastuneet panttivangit ovat kertoneet tulituksen olleen niin ankaraa, että "koulu tärisi kuin maanjäristyksen kourissa"[11]. 15 minuuttia rynnäkön alkamisen jälkeen paikalle ilmaantui Mi-24 taisteluhelikopteri. Felgenhauerin mukaan helikopterin saaminen paikalle kestää 30-40 minuuttia, joten se on ollut pakko kutsua paikalle jo vähintään varttituntia ennen rynnäkön alkua. Felgenhauerin mukaan venäläisten suorittamassa koulun valtauksessa ei ollut mitään piirteitä panttivankien pelastusoperaatiosta, päinvastoin tarkoitus näyttää olleen tuhota kaappaajat keinoja kaihtamatta ja panttivankien kohtalosta välittämättä. Felgenhauerin mukaan vain 10% panttivangeista säästyi vahingoittumattomina, loput joko haavoittuivat tai menettivät henkensä. Ei ole todisteita siitä, että kaappaajat olisivat ampuneet pakenevia panttivankejaan[12]. Päinvastoin, elossa selvinneet ovat kertoneet kaappaajien kehoittaneen panttivankejaan suojautumaan sotilaiden tulitukselta. Miksi tällaiseen tuhoamisoperaatioon ryhdyttiin? Syy verilöylystä on yritetty vierittää paikallisviranomaisten niskoille. Huhtikuussa 2005 Novaja Gazeta julkaisi tietoja Pohjois-Ossetian presidentin Aleksandr Dzasohovin ja paikallisen FSB-johtajan Valeri Andrejevin lausunnoista, joissa he kertovat että terroristien vastaista operaatiota johtivat heti 1.9. Moskovasta paikalle saapuneet FSB:n ja Kremlin korkea-arvoiset edustajat. Näistä mainitaan erikseen FSB:n apulaisjohtajat Vladimir Pronichev ja Vladimir Anasimov.[13] Tilanteen pitkittyminen olisi ollut vaarallinen presidentti Putinille. Erityisen huolestuttavia olivat pyrkimykset järjestää Tšetšenian laillinen vaaleilla valittu presidentti Aslan Mashadov Beslaniin laukaisemaan tilannetta. Tähän viittaa Anna Politkovskajan myrkyttäminenkin, sillä Politkovskaja oli Moskovassa lentokentällä puhunut avoimesti puhelimessa pyrkivänsä saamaan Mashadovin Beslaniin. Pohjois-Ossetian presidentti Dzasohov ja Ruslan Aušev saivat myöhään 2.9. Britanniasta Zakajevilta Mashadovin myönteisen vastauksen suostua välittämään neuvotteluissa. Viimeisen kaappauspäivän 3.9. aamuna neuvottelut Dzasohovin ja Zakajevin kesken jatkuivat ja tasan tuntia ennen turvallisuusjoukkojen aloittamaa rynnäkköä Dzasohov antoi Beslanin asukkaille tiedon, että ”uusia ihmisiä tulee mukaan neuvotteluprosessiin, eikä koulua vastaan tulla hyökkäämään”. Zakajeville Dzasohov ilmoitti tarvitsevansa kaksi tuntia turvallisen käytävän järjestämiseen Mashadoville.[14] On todennäköistä, että pyrkimys antaa presidentti Mashadoville mahdollisuus tilanteen verettömään ratkaisuun nähtiin Kremlissä vaarallisena käänteenä. Tilanteen laukaiseminen Mashadovin avulla olisi ollut suunnaton arvovaltatappio Kremlille ja paine rauhanneuvottelujen aloittamiseksi Mashadovin kanssa Tšetšenian sodan päättämiseksi olisi kasvanut tuntuvasti. Koulurakennuksen ja sisällä olijoitten tuhoaminen mahdollisimman tehokkailla aseilla nopeasti oli Kremlille pienimmän riskin tie. Valtava kuolonuhrien määrä menee kuitenkin aina terroristien syyksi ja on siksi jopa edullista Kremlille. Ulko- ja sisäpoliittinen offensiivi Venäjä katsoi koulukaappauksen ja eräitten hieman aikaisemmin tapahtuneitten terroritekojen olevan kansainvälisen terrorismin ja mahdollisesti "al-Qaidan" hyökkäys Venäjää vastaan. Sillä perusteella Venäjä kutsui YK:n turvallisuusneuvoston hätäistuntoon ja on vaatinut muillakin foorumeilla nopeita ja tehokkaita menettelytapoja "terroristien" luovuttamiseksi maasta toiseen. Venäjän oikeusministeri Juri Tsaika kävi 22.-23. syyskuuta pyytämässä Suomen apua, jotta EU luovuttaisi Venäjän kaipaamat tšetšeenipoliitikot Venäjälle. Venäjä pitää erityisen tärkeänä Britanniasta turvapaikan saaneen presidentti Mashadovin erityislähettilään Ahmed Zakajevin ja Yhdysvalloista turvapaikan saaneen ulkoministeri Iljas Ahmadovin luovuttamista Venäjälle. Venäjä syyttää molempia miehiä terrorismista. Syytökset ovat tuulesta temmattuja. Ahmadov sai vapauttavan päätöksen Yhdysvalloissa ja Zakajevia koskevat väitteet on testattu kahdessa oikeuskäsittelyssä Tanskassa ja Britanniassa. Britannian käsittely oli erityisen nöyryyttävä Venäjän oikeusviranomaisille, sillä paljastui selvästi miten Venäjän viranomaiset väärensivät todistusaineistoa ja hankkivat todistajalausuntoja kidutuksen avulla. Molempien miesten suurin rikos saattaakin olla se, että he ovat keskeisellä tavalla sekaantuneet erilaisiin rauhantunnusteluihin epävirallisten venäläisten tahojen kanssa. Venäjän kenties pahin ongelma Tšetšeniassa on miehityshallinnon legitimiteetin puuttuminen. Tšetšenian laillinen presidentti oli kuolemaansa 8.3.2005 asti Aslan Mashadov, joka johti vastarintataistelua tasavallan rajojen sisäpuolelta. Venäjä teki kaikkensa riistääkseen Mashadovin aseman Tšetšenian laillisena presidenttinä. On järjestetty lavastettuja presidentinvaaleja, on yritetty kaikin mahdollisin keinoin jäljittää ja murhata Mashadov ja lisäksi on yritetty mustata Mashadovin maine kytkemällä hänet kaikkiin vuosien varrella tapahtuneisiin terroritekoihin. Vuosikausia jatkunut Mashadovin tulokseton jäljittäminen sai venäläiset turvautumaan samaan juoneen, kuin Tšetšenian ensimmäisen presidentin Dzohar Dudajevin murhassa: rauhanneuvottelujen tarjoamiseen. Mashadovin varovaisuus oli tiedossa, joten juoneen tällä kerralla kuului Saksan, Sveitsin ja Euroopan neuvoston rooli neuvottelujen välittäjinä. Mashadovin eliminointi ei tee miehityshallinnosta kuitenkaan laillista. Tšetšenian lakien mukaisesti uusi presidentti on nyt Mashadovin seuraajakseen valitsema Abdul-Halim Sadullajev, eikä Kremlin järjestämillä näytösvaaleilla virkaan nostettu Alu Alhanov. Venäjä uhkasi myös suorittaa ennaltaehkäiseviä iskuja kaikkialla maailmassa terroristeja ja heidän tukijoitaan vastaan. Esimakua tästä saatiin jo helmikuussa 2004, kun Venäjän agentit murhasivat Qatarissa Tšetšenian virkaa tekevänä presidenttinä 1996-97 toimineen Zelimhan Jandarbijevin. Venäjä on myös erityisen huolissaan vaikutusvaltansa kapenemisesta Georgiassa. Venäjä on jo vuosia yrittänyt saada vapaita käsiä Georgian suhteen Yhdysvalloilta ja Natolta, mutta se ei ole mahdollista. Propagandassaan Venäjä voi silti syyttää Georgiaa ja väittää Pankisin solan olevan Pohjois-Kaukasuksen ongelmien syynä. Huolestuneisuus liittyy laajempaan ilmiöön, jossa Venäjä on joutunut puolustuskannalle Yhdysvaltojen ja Naton lisätessä vaikutusvaltaansa yhä syvemmälle entisen Neuvostoliiton alueelle. Tästä tuoreena esimerkkinä on vallanvaihto Ukrainassa. Välien kärjistymistä kuvaa sekin, että nyttemmin Venäjä on löytänyt Beslanin koulukaappauksesta "ulkomaisen tiedustelupalvelun" kädenjäljen. Putin on syyttänyt epäsuorasti länsimaita koulukaappauksen järjestämisestä. Venäläiset ovat vihjannneet myös Britanniasta turvapaikan saaneitten henkilöitten olevan syyllisiä. Tämä tarkoittanee Boris Berezovskia. Todisteita ei ole kuitenkaan esitetty. Venäjä sai myös suljettua väliaikaisesti Liettuassa sijainneet Kavkaz-Center internetsivut (www.kavkazcenter.com) , jotka sittemmin avattiin pariksi päiväksi Suomessa. Tällä hetkellä sivut toimivat jälleen normaalisti suomalaisen IT-yrittäjän Mikael Storsjön toimien ansiosta. Sisäpolitiikassa Putin lähti myös hyökkäykseen ja vaati uuden vaalilain laatimista, joka mm rajoittaisi puolueitten lukumäärää. Myös aluejohtajien ja kuvernöörien nimittämisen Putin päätti ottaa itselleen. Muutos ei tosin tuo suurta muutosta nykykäytäntöön, sillä vaalituloksen väärentäminen ja ehdokasasettelun manipuloiminen ovat tähänkin asti taanneet presidentille mieleisen lopputuloksen. Jälkipeli Katkeruus Beslanissa viranomaisia kohtaan on suurta. Uhrien omaiset eivät ymmärrä, miksi heille joka vaiheessa on valehdeltu. Omaiset ovat järjestäytyneet ja vaatineet mm Pohjois-Ossetian presidentin Aleksandr Dzasohovin eroa, joka toteutuikin toukokuun lopussa. Tapauksen tutkintaa ei myöskään luoteta. Ihmiset ovat löytäneet koulun viereisen rakennuksen katolta Šmel-rakettien laukaisuputkia, jotka he ovat pitäneet hallussaan todisteena. Viranomaiset ovat yrittäneet kiistää Šmel-rakettien käytön ja selittäneet niitten kuuluneen terroristeille. Viranomaiset eivät kuitenkaan ole selittäneet, miten laukaisuputket päätyivät läheisen talon katolle, minne GRU Spetznaz oli sijoitettu kaappaustilanteen aikana. Tammikuussa 2005 laukaisuputket luovutettiin henkilökohtaisesti duuman tutkimuskomission johtajalle Aleksandr Toršinille Novaja Gazeta –lehden edustajien läsnäollessa.[15] Tammikuun lopulla Toršin kertoi tiedotusvälineille, että kaikkiaan seitsemää korkeaa upseeria sekä paikallisella, että federaation tasolla tullaan syyttämään avunannosta kaappareille. Upseerit ovat sotilasarvoiltaan vähintään everstiluutnantteja.[16] On kerrottu kymmenien lasten kadonneen kaappauksen yhteydessä. Helmikuussa 2005 Beslanin lähellä sijaitsevalta kaatopaikalta löydettiin lasten ruumiinosia. Paljastui, että osa koulun raivauksen yhteydessä löydetyistä ruumiista oli viety rakennusjätteen mukana kaatopaikalle. Autonkuljettaja Murat Katsanov kertoi tienneensä ruumiista kaatopaikalla jo pari kuukautta aikaisemmin. ”Siellä oli ruumiinosia ja hiustukkoja, koirat ja ketut söivät suurimman osan”, hän kertoi.[17] Šhamil Basajevin versio Šamil Basajev sanoutui 2.9. irti koulukaappauksesta sanoen sen olevan "epäinhimillinen teko, jolle ei voi olla oikeutusta".[18] Myöhemmin hän kuitenkin ilmoitti Kavkaz-Center sivuilla olevansa kaappauksen takana. Basajev on useissa haastatteluissa sittemmin kommentoinut Beslanin tapahtumia. Hän on sanonut olevansa itsekin järkyttynyt kuolonuhrien määrästä ja korostaa, että vastuu kuuluu venäläisille, jotka käyttivät raskaita aseita ja Šmel-raketteja koulun valtaamiseen. Kaappauksen vuosipäivänä 1.9.2005 Basajev julkisti lausunnon, jossa hän kertoo hieman enemmän tapahtumista. Hänen mukaansa Pohjois-Ossetian FSB värväsi Vladimir Hodov –nimisen miehen uhkailujen avulla agentikseen ja solutti hänet Basajevin taistelijoiden joukkoon. Venäläiset auttoivat Hodovia järjestämään eräitä pommi-iskuja, jotta hän voittaisi Basajevin luottamuksen. Hodov kuitenkin kuukauden kuluttua tunnusti olevansa FSB:n agentti ja suostui Basajevin ehdotukseen ryhtyä kaksoisagentiksi. Venäläisten suunnitelma oli houkutella Hodovin avulla Basajevia operaatioon, jossa Pohjois-Ossetian hallituksen rakennus olisi kaapattu. Tilanteen oli määrä olla ansa Basajeville. Basajev päätti käyttää tätä hyväkseen ja operaatioon määrätty ryhmä siirtyi venäläisten tarkoituksellisesti avaamaa käytävää myöten 31.8. Beslaniin poiketen täten venäläisten laatimasta käsikirjoituksesta. Basajev toteaa, että heillä on paljon kerrottavaa Beslanista, mutta ei paljasta tässä vaiheessa enempää. Hän sanoo lisäksi olevansa valmis riippumattomaan kansainväliseen tutkintaan tapahtuneesta. Kulajevin oikeudenkäynti Näyttää siltä, että Nurpaš Kulajevin joutuminen vangiksi oli vahinko, sillä koulun valtausta suorittaneilla erikoisjoukoilla oli sama määräys, kuin Dubrovka-teatterissa: vankeja ei oteta[19]. Kulajev oli piileskellyt erään kuorma-auton alla ilman asetta, mistä hänet löydettiin. Oikeudenkäynti ainutta vangiksi joutunutta koulukaapparia vastaan alkoi toukokuussa 2005. Kulajevin kertomuksen mukaan häntä pahoinpideltiin kuulustelujen aikana jatkuvasti ja hänet pakotettiin antamaan kuulustelijoiden haluamia lausuntoja. Samoin eräitä syyttäjän todistajia uhkailtiin, mikäli he eivät anna haluttua todistusta. Esimerkiksi panttivankina ollut Kazbek Dzarasov kertoi oikeudenkäynnissä, ettei ollut nähnyt kaappaajien ottavan esille koulun lattian alta sinne etukäteen piilotettuja aseita. Oikeussalissa olleet omaiset keskeyttivät hänet ja muistuttivat hänen kertoneen aikaisemmin päinvastaista. Dzarasov puolustautui kertomalla aseistettujen maastopukuisten miesten tulleen edellisenä iltana hänen kotiinsa ja uhanneen tappaa hänet mikäli hän kertoo kouluun piilotetuista aseista. Heti tämän jälkeen tuomari keskeytti istunnon.[20] Oikeudenkäynnin alussa läsnä olleitten uhrien omaisten keskuudessa oli yleinen lynkkausmieliala Kulajevia kohtaan. Kun viranomaisten taholta suoritettu todistajalausuntojen manipulointi kävi ilmeiseksi myös asenteet muuttuivat. Ymmärrettiin, että Kulajev on kenties ainoa ihminen, joka voi kertoa lapsiaan menettäneille ihmisille totuuden tapahtumista. Omaiset lupasivat anoa jopa armahdusta Kulajeville, jos hän vain kertoo totuuden. Koska Kulajevin versio tapahtumista myös poikkesi oleellisesti viranomaisten esittämästä, omaiset alkoivat pelätä Kulajevin kuolevan äkillisesti kesken oikeudenkäyntiä ”sydänkohtaukseen” tai ”pudotessaan portaita alas”. Kulajevin mukaan neljä kaappaajista oli tšetšeenejä ja loput ingušeja. Kulajev kertoi myös, että hänet pakotettiin veljensä kanssa kaappaajien ryhmään ja että heillä ei ollut aavistustakaan operaation luonteesta etukäteen. Heitä kuljettanut kuorma-auto pääsi tiesulkujen läpi erään kyydissä olleen paikallisen poliisin avulla, virallisen version mukaan poliisi pakotettiin yhteistyöhön. Auton saavuttua koulun pihalle, Kulajev kertoi kuulleensa jo silloin ammuskelua rakennuksen toisesta kerroksesta, virallisen version mukaan kaikki kaappaajat tulivat saman auton kyydissä. Pelastuneet entiset panttivangit kertovat Kulajevin roolista ristiriitaisia tietoja. Kerrotaan hänen käyttäytyneen uhkaavasti ja ammuskelleen kohti kattoa. Panttivankina ollut voimistelunopettaja Alik Tsagolov puolestaan kertoo Kulajevin olleen siviilivaatteissa ja panttivankien joukossa. Häntä luultiin siksi yhdeksi lasten vanhemmista. Ampumisen alettua hän auttoi panttivankeja pakenemaan.[21] Totuus tulee jäämään pimentoon Tätä kirjoitettaessa syyskuussa 2005 oikeudenkäynti Kulajevia vastaan jatkuu edelleen. Kaikki viittaa siihen, että kyseessä on ns. näytösoikeudenkäynti terrori-iskun syntipukkia vastaan ja sen lopputulos on päätetty etukäteen. Uhrien omaisten päästäminen kuulustelemaan Kulajevia tosin osittain pilasi laaditun käsikirjoituksen tuoden esille paljon virallisen version suhteen ristiriitaista tietoa tapahtumista. Yksi asia on varma. Totuus Beslanin terroriteosta ja sen todellisista taustavoimista pyritään visusti salaamaan. Voidaanko Šamil Basajevin lausuntoihin luottaa? Kun Basajev otti vastuun toukokuussa tapahtuneesta Moskovan sähkökatkoksesta, Moskovan Carnegie Centerin jäsen Aleksei Malashenko kommentoi: ”Basajev toimii kuten Salman Radujev aiemmin, hänhän oli valmis ottamaan vastuulleen jokaisen rikkoutuneen teekupinkin Venäjällä”. Mashadovin murhan jälkeen Tšetšenian vastarintataistelun sotilaalliseksi johtajaksi on noussut Šamil Basajev. Hän on luvannut vastata Venäjän Tšetšeniassa suorittamiin rikoksiin samalla mitalla. Uusia Beslanin kaltaisia tapauksia on luvassa, samoin sodan laajeneminen koko Pohjois-Kaukasukselle. Kieltäytymällä systemaattisesti neuvotteluratkaisusta Tšetšenian sodan lopettamiseksi Venäjä ajautuu vaaraan, että se menettää koko Pohjois-Kaukasuksen. Terrori-iskut, oli niiden takana sitten mikä taho hyvänsä, ovat omiaan eristämään Tšetšenian itsenäisyysliikkeen kansainvälisesti ja antavat Venäjän sortotoimille lisää oikeutusta. Beslanin kaltaiset tapahtumat tavallaan auttavat myös unohtamaan ne kymmenet tuhannet Tšetšenian sodan lapsiuhrit: kuolleet, vammautuneet ja vanhempansa menettäneet. He ovat sodankäynnin ”oheisvahinkoja”, eikä heistä saa tehtyä myyviä otsikoita. Suomessa asuvien tšetšeenien keskuudessa Beslanin tapahtumat aiheuttivat syvää masennusta ja epätoivoa. Pelko tšetšeenien leimautumisesta terroristien kansakunnaksi oli monien mielessä. Tapaus on verhottu sankkaan valheitten ja disinformaation sumuun. Päällimmäiseksi jää jäljelle kysymys: kuka tästä kaikesta hyötyy? Šamil Basajev Entinen kommunisti, joka siirtyi sotilasuralle -90 luvun alussa Tšetšenian itsenäistyttyä. Johti Venäjän sotilastiedustelun GRU:n organisoimaa "Pohjois-Kaukasuksen vapaaehtoispataljoonaa" Venäjän organisoimassa Abhasian sodassa Georgiaa vastaan vuosina 1992-93. Sai GRU:n koulutuksen yhdessä muiden tšetšeenivapaaehtoisten kanssa ja toimi jonkin aikaa jopa Abhasian apulaispuolustusministerinä. Näytteli merkittävää roolia ensimmäisessä Tšetšenian sodassa. Tunnetaan panttivankitilanteeseen päätyneestä iskustaan Budennovskin kaupunkiin Etelä-Venäjällä 1995 ja Groznyin valtausoperaation johtamisesta elokuussa 1996, mikä johti Venäjän armeijan sotilaalliseen tappioon ja ensimmäisen Tšetšenian sodan lopettaneeseen Hasav-Jurtin aselepoon. Hävisi presidentinvaalit selvin luvuin Aslan Mashadoville 1997. Toimittuaan pääministerinä siirtyi oppositioon 1998. Suunnilleen tässä vaiheessa Basajev alkoi esiintyä korostetusti islamistina. Tunnettu yhteyksistään Boris Berezovskiin. Kapinoi avoimesti Tšetšenian hallitusta vastaan ja ryhtyi elokuussa 1999 sotaretkeen Dagestanin puolelle. Dagestanin tapahtumien keskeinen hahmo oli Nadir Hadzilajev, dagestanilainen islamisti, joka oli ilmeisesti Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n agentti, sillä ei koskaan kärsinyt mitään seuraamuksia, vaikka johti kapinaa Dagestanissa. Venäjän hyökättyä Tšetšeniaan Basajev osallistui Groznyin puolustukseen yhtenä avainkomentajista. Tammi-helmikuun vaihteessa 2000 tšetšeenijoukkojen vetäytyessä kaupungista Basajev astui miinaan ja hänen jalkansa amputoitiin nilkan yläpuolelta. Toivuttuaan johti sissisotaa Vedenon piirikunnassa. Kertomusten mukaan Basajev liikkuu nykyisin varsin vapaasti koko Pohjois-Kaukasuksen alueella organisoiden vastarintaryhmiä. Basajev nimitettiin Mashadovin kuoleman jälkeen Tšetšenian vastarintataistelun sotilaalliseksi johtajaksi ja ensimmäiseksi varapääministeriksi. Otettuaan vastuun vuoden 2002 teatterikaappauksesta ja Beslanin koulukaappauksesta hänet on luokiteltu terroristiksi. [1] Chechnya Weekly: Volume V, Issue 35 , 15.9.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40330 [2] Tšetšenian ensimmäinen presidentti Dzohar Dudajev murhattiin keväällä 1996 ohjuksella, käyttäen hyväksi hänen satelliittipuhelimensa signaalia. [3] MosNews 7.9.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40024 [4] Chechnya Weekly: Volume V, Issue 35 [5] Chechnya Weekly: Volume V, Issue 35 [6] Gazeta ru 19.10.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/41197 [7] Ansar Sultanov, Novaja Gazeta 13.9.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40275 [8] Rustam Kaliev, Jamestown Chechnya Weekly 6.10.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40904 [9] Novaja Gazeta 7.10.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40958 [10] Olalta laukaistava termobarinen Šmel-raketti RPO-A (suom. kimalainen) on kuin pieni tyhjiöpommi, jonka käyttö on Felgenhauerin mukaan kielletty Geneven v. 1980 sopimuksen kolmannen protokollan mukaan sellaisia kohteita vastaan, joissa voi olla siviilejä. Kyseessä on saattanut olla myös RPO-Z, joka sisältää napalmia ja on suunniteltu sytyttämään tulipaloja. [11] Elena Milashina, Novaja Gazeta 7.10.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40964 [12] Novaja Gazeta 7.10.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40958 [13] Chechnya Weekly, Volume 6 Issue 15 (5.4.2005 [14] Chechnya Weekly, Volume 6 Issue 15 (5.4.2005) [15] http://2005.novayagazeta.ru/nomer/2005/20n/n20n-s00.shtml [16] Nabi Abdullaev, The Moskow Times 31.1.2005 http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/42730 [17] Jeremy Page, Times Online 26.2.2005 http://www.timesonline.co.uk/article/0,,3-1500620,00.html [18] Chechnya Weekly, Volume 5 Issue 34, 8.9.2004 - http://groups.yahoo.com/group/chechnya-sl/message/40216 [19] Juri Saveljevin haastattelu, KOMMERSANT Vlast, 24.6.2005 [20] Chechnya Weekly, Volume 6 Issue 24 (22.6.2005) |